Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Pikavierailu


Oikeassa oli pajanvarustaja, " vielä sitä tarvitaan,
kunhan mopo-ikä koittaa".
Hyvin arvasi.

Tämän iltainen mopon korjaus teki mahalaskun.
Isoinveli tuli palelevana, ja lähti äsken mopon kyydissä
kuten tulikin, kuume nousi täällä ollessa, noin tunnissa
40.3 C asteeseen, pukeutui talvihaalariin,
ja taas lähdettiin.

2 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Hui, sentään, mikä kuume. Olen kuullut, että tuommoista on liikkeellä. Toivottavasti paranee jälkiä jättämättä.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Ihmettä on minusta se miten lasten ja nuorten elimistö kestää tuommoista kuumetta. Toimivatkin ihan asiallisesti, kahvi ei kyllä maistunut.