Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Kärsivällinen äiti

Tänään opeteltiin syömään raksuja.
Sisun syöminen kuulostaakin ihan
raksumiselta.
Miten noin pienet hampaat
saavatkin semmoisen rutinan aikaan.
Huomaatko pienen kielen nuoleskelemassa
huulia?


Välillä tietysti pitää ihmetellä ohikulkijoita,
Peikko tuli hieman lähemmäksi rutinan kuultuaan
ja tietysti lattia on nuoltava lasten jäljiltä.

Ei kommentteja: