Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nimeämisen vaikeus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nimeämisen vaikeus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Tunnistamisapua tarvitsisin


Puuvartisia, mitä ovatkaan?

Sain tietoa suullisesti ihan puutarhurilta:
Ylempi on HUMALA
Alempi on KÖYNNÖSHORTENSIA

tiistai 28. syyskuuta 2010

Oliskohan allakasta apua

Nuorempi veli


Esikoinen

Tässä sitä taas mietiskelen nimiä.
Minun mielestäni jokaisen olennon nimi on tärkeä,
kyllähän sitä ajan kanssa tottuu kummallisuuksiinkin,
olen kuitenkin aina yrittänyt etsiä jokaiselle
sen oikean.

Vaikeuksia oli, mikäli oikein muistan,
oman ainokaisen lapsenikin nimen löytymisessä.
Muistelen että kirjoiteltiin listoja joista sitte vedeltiin yli
niitä jotka eivät millään sopineet suuhun.

Se taisi olla ihan hauskaakin, vai eikö ollutkaan?

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Nimet

Vappukukan kaksoset
ovat saaneet nimet:

(Kukan) Nuppu
ja
Tappi


Varaus: Nimet ovat vaihtuneet jo hyvin usein,
mahdollisesti vieläkin.

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Äitinsä ensimmäinen

Siipien suojassa!
Tätä se on, ei hyökkäys kuvaajaa
kohti, vaan suojaa pienelle.



Keitettyä kananmunaa ja tietysti keltuaista,
sehän onkin jo tuttu ateria viimeisten kolmen
viikon ajalta. Syö pikkuinen!


Kanaäidin opetus ruokailussa onkin roisia
hommaa, siinä lentää ruuat ja tiput.


Hei Pikkuiseni minä olen Sinun äitisi!


Tämä pieni yllätys ja ainutlaatuisuus
tarvitsee tietysti nimen!

JULISTAN TÄTEN AVATUKSI:

Anna Tipulle nimi -talkoot

(xxxxxxxxxxx.Blog)