Iloista odotusta...

Torpan valmiusjoukot järjestätyvät,
tarkenpaa vastaanottoseremoniaa ei
ole vielä paljastettu.

Kaikki kuitenkin ovat jo valmiudessa.

Tervetuliaskahvit on varma juttu.

Yllätyksettömät tutut kerkesivät ennen niitä
odotettuja.

Nostin leipomani mustikkapiirakan kaappiin
ettei tule syödyksi (ainakaan kokonaan)
ennenkuin He ovat perillä.

Ensiksi on keskusteltava tulijoiden kanssa miten tästä
vierailusta tiedotetaan!

On muuten sen tasoinen vierailu.
Minä olen hyvin iloinen!

Luovuin tänään talvesta

Tulkoon pakkasia, tai tuiskuja, tulkoon kylmää
ja pimeää. Minä en enää valita
Tänään hylkäsin talven.

En tuhlaa minkäänlaista energiaa tähän talveen!

En ole koskaan ollut innostunut lumesta,
lapsena talven hyväksyy,
tekee lumiukkoja ja on tyytyväinen.

Minä en ole enää lapsi,
talvi on hyväksyttävä.

Voin kuitenkin hylätä sen, tuosta noin vaan!

Irtiotto arjesta

Voittaja poistuu lippu liehuen tantereelta,
väsähtänyt taistelutoveri on vetäytynyt
luolaansa nuolemaan tassujansa.


Päätin pitää pitämättömät lomani, ja pidin.
Olin eilisen kaikenlaisten viestimien saavuttamattomissa.

Täällä on kaikki hyvin, siis tarvitaanko minua ollenkaan?

Lennu on tehnyt tärkeät paperityöt...

...ja autotallissa odottaa uusvanha (40-50-luvulta)
ajopeli noutajaansa. Tervetuloa!

Kissan diabetes

Kuvassa olevat kissat eivät liity tähän asiaan.

Suosittelen tutustumista:

Markkulankulman Keisarin kokeilemaan
kissansa, Läski-Veskun diabeteksen hoitoon.

Tunnustus Anne-Marilta

Kiitos paljon Anne-Mari, Minä Muutan Maalle-blogista

Täytyy vastata neljään kysymykseen:

Milloin aloitit blogisi?
20.2.2010 kirjoitin ensimmäisen postaukseni, siis vuosi ja viisi päivää sitten.


Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Ystäväni joka oli houkutellut minua jo jonkin aikaa aloittamaan,
antoi oikeastaan aiheenkin. Ihmettelin mistä ihmeestä minä kertoisin,
hänen mielestään kanoistatulisi oivallinen blogi.

Tässä minä olen sitten ollut vuoden kanablogistina.


Mikä seikka tekee blogistasi erityisen muihin blogeihin verrattuna? (ja mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittelun?)

No, ne kanat varmaankin!
En kuitenkaan pidä tätä omaani mitenkään erityisenä,
samalla tavoin samanlaisena kuin muidenkin.
Kirjoittelen rakkaudestani, ehkäpä ihan intohimostani
maatiaiseläimiin.



Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

En oikeastaan tunne halua muuttaa mitään.
Olen kyllä ajatellut miten osaisin saada
muutkin uhanalaiset maatiaiseläimet tähän mukaan.
Ja kaikkea sitä muutakin joka on uhanalaiseksi tullut,
siis eläinkunnassa.

Kummallinen arkuus meitä ihmisiä vaivaa, minua myös,
luemme ja seuraamme jokainen monia blogeja,
mutta aikamoinen kynnys on ylitettävä ennekuin saa
kommentoitua lukemaansa. Pitäisikö siinä alla lukeakin:

KOMMENTIT ja KYSYMYKSET

Kiitos menneestä vuodesta kaikille!
Tämä on ollut hauskaa!
Voisipa sanoa olen b-koukussa!

Lentotekniikan opiskelija

Tämä kuvasarja antaa hämärän
mielikuvan myöhäiskypsän
kananlapsen, nuorukaisen,
opiskelusta lentämisen jalossa taidossa.

Vaatimaton nuori, ei tee numeroa taidoistaan.
Selvää kehitystä on kuitenkin kylmä ja pimeä talvi tuonut
linnunlapsen kiekumis- ja lentotaidoissa.

Onhan se selvää ettei tavoitteetkaan ole
Leivosen ja Nuolihaukan lasten tavoitteiden tasolla.

Kohde oli valittu ja sinne mentiin siipiä räpyttämällä,
eikös se ole lentämistä.

Kuvaajan tai kameran vika jos ei siltä näytä!

Kuppi nurin

Eiliset kupit, sama kysymys!

Eilinen "siivous" hävitti lelut, ei hätää...

Minimalisoitu siivous

Keittiökaapistossani on kapea vihonviimeinen hyllystö.
Neljä kapeaa avohyllyä, sinne kertyy mitä vain,
yleensä niin tarpeetonta tavaraa että ne olisi voinut
hävittää jo syntyessään.

Ylimmällä hyllyllä on sentään jotain oikeasti säilytettävääkin,
Arabian vanhoja teekuppeja, ilman lautasia.
Minulle ne ovat tulleet erään kuolinpesän kautta,
muuta niistä en tiedä.

Olen näyttänyt niitä eräälle vanhojen tavaroiden kauppiaalle,
Hänellekin ne olivat ihan tuntemattomia.

Sattuisiko joku lukijoistani tunnistamaan näitä kuppeja?

Nämä tavarat minä olen säilönyt ylimmän hyllyn perälle,
vuosia sitten. Takavarikoin ne isoilta veljiltä uuden vuoden
jälkeen.
Käsiraudat nappasin viime kesänä Poikaselta
Hän oli keksinyt jonkin leikin jonka katsoin
vaaralliseksi, siinä vaiheessa.

Siis perusteellinen oli siivoukseni:
neljä hyllyn pätkää keittiössä.
Tiskasinhan minä, "siivouksen" lisäksi

Olen MELKEIN sanaton

Koskapa en ole tuntenut itseäni terveeksi,
olen vältellyt kaikkea mikä tekee
ihmisestä
sosiaalisen eläimen.

Koskapa mikään ei muutu paremmaksi
ilman aktiivista toimintaa, minä olen PAKOTETTU
tekemään jotain.

Tänä aamuna, kun palasin tähän reaalimaailmaan
Poikasen huoneesta, jossa olen nukkunut jo jonkin aikaa,
ilman poikastakin.

Silmäni hämärtävät aamuisin.

Peikon juomakupille on ollut etsittävä edes kohtuullisen
turvallinen paikka keittiössä, paikka on hyvin lähellä
Poikasen huoneen ovea.

Siis, hämärässä huomasin kupissa jotain,
hienoisesti se näytti jopa ruumiilta,

mutta ei se ollut ruumis,
se oli jonkun empiirisen kokeen kesken jäänyt versio.

Miksi ja kuka on VIENYT minun lämpimät, IHANAT
tossusukkani UIMAAN, kaikkien yhteiseen
JUOMA-ASTIAAN!

Otin joka-aamuisen lääkeannokseni
(välillä ne inhottavat minua suuresti).

1. harmitukseen (niissä ei ole harmituspilleriä)
2.yhteiskunnallisen arvoni pönkittämiseksi
3.romahtaneen arvostukseni nousemiseksi (täällä)
4.vaalean punainen menköön (inhimillisten lääkärien tukemiseen)
5.sisun nostattamiseksi, sillä

Täysihoitolassani/Majatalossani
Sotku & Seka & Melska

!Alkaa tänään, ihan kohta järjestyksenpalautuspäivä!

Neljä vuotta sitten

Ruokakauppareissulla tulee usein
pistäydyttyä hautausmaalla.

Olen pienestä tytöstä asti halunnut käydä
hautausmailla, en vain jollakin haudalla
vaan kävelemässä ja lukemassa hautakiviä.

Joskus teen jonkun pienen siivous tai kynttilänsytytys
askareenkin, ihan tuntemattomienkin haudoilla.
Etenkin sellaisilla joilla ei selvästikään ole kävijöitä.

Uskomatonta on se miten paljon täälläkin on
jo ihan omia tuttavia. Kymmenessä vuodessa tulee monen
matka täyteen.

Tämä on mieheni hauta.
Jouluksi toin kynttilöitä,
nyt ovat lyhdytkin jo hukkuneet lumeen.

Kaunis on lumen tekemä pehmeä peitto,
saa sulaa paikalleen kun on sen aika.

Silloin neljä vuotta sitten,
oli vasta (tammikuun lopussa) satanut
ensimmäiset lumet, pakkasta oli
sinä aamuna melkein 20 astetta.

Varasin kynttilälyhtyjä parikymmentä,
jos joku muukin haluaisi viedä lähtiäisiksi
kynttilän tuikuttamaan Antin haudalle, kaikki halusivat.

Illalla kun oli pimeä halusin vielä käydä yksin haudalla,
olin minä iloinen, haudanpeittäjä oli laittanut
kynttilät samalla tavoin kiertämään
hautakumpua.

Hautausmaan portilta jo näki valorenkaan
valoisan miehen haudalla.

Hiljaisten päivä

Sisu ja Lennu

Ulkoilijakissa Pontus, pakkaset ei pelota,
suorittaa jonkilaista tarkkailua kotitontilla.

Milloin minkinlaista ympäristöä kulkeutuu sisälle.
Nyt vain puhdasta untuvaista lunta.
Liinus ei tuo tuliaisia, minuuttipeliä on ulkoilu.

Nyt kun kaikki nukkuvat, Pontus voi tyydyttä uteliaisuuttaan.
Mikä ihme niitä vetää tänne?

Jäi selvittämättä, ei sopinut rakoseen, mötikkä.

Vappukukka oletti väärin, ei mentykään
kanalaan, tällä kertaa haetaan puita.

...ja sisällä vaan nukutaan!

Nuppu ja Justus

Ilimoja

Koppihoito vaikuttaa vieläkin!
Sattuipa se oikeaan aikaan.

Torpassa on kaikki ikkunalaudat miehitetty.
Pakkasta oli aamulla vielä parikymmentä.

Valo, tässä määrin on suorastaan kuvottavaa:
oksettaa ja päänsärkyä, pipo silmillä ja verhot kiinni,
illalla helpottaa.

Uusi takki ja vapautetut huligaanit

Tämä on niin harvinaista, että ansaitsee
tulla julkaistuksi, MINULLA ON UUSI TALVITAKKI.

Se on lämmin, siinä on vetoketju
jonka voi avata alhaaltakin.

Se on rajun värinen, tunnistan sen paremmin
jos joudun panemaan sen yleisimpiin naulakoihin.

(Vrt. kadotimme ystäväni kanssa Lontoossa automme
jolla olimme matkalla, kysyimme yhdeltä Bobbyltä neuvoa,
Hän löysi automme, eikä itkenyt eikä nauranut)

Omienikin on helpompi löytää minut
esim. jossain suuressa ruokakaupassa,
minä joudun helposti eroon kanssa kulkijoistani.

Maksoi 10€, tämä oli ainoa kappale,
harvoinhan kirpputoreilla on useita kokoja samaa vaatetta.

Näillä näkymin, jos entinen ko. vaatteiden ostotiheys jatkuu,
hankin seuraavan talvitakin v.2021

Vapautetut eivät kanna kaunaa.
Päästyään hieman yli tunnin pituiselta hoitojaksolta,
siirtyivät hyvässä järjestyksessä ruokinta-automaatille,
nuolivat kuppinsa tyhjiksi
ja siirtyivät Mamman viereen,
niin suloisina ja rauhallisina kuin olla voi!

Kolmen kopin hoitola

Vankila, sanoisivat hoidossa olijat jos niillä olisi kokemuksia
enemmän ihmisen keksinnöistä.

Kolmas karkasi ennen ovien sulkeutumista,
nopeus oli silminnäkemätön.

Neljäs rauhoittuu muutaman yksinäisen rundin jälkeen.

Ovet avautuvat vasta kun äkillisen vankeuden
synnyttämä angsti on laantunut, neljäs pysyy hyvin
osastoa kiertävällä radalla.
Sanomalehdet joita on jokaisessa hoitohuoneessa
antava tunnun siitä että on jotain tekemistä.

Eläinsuojelulliset näkökohdat on huomioitu,
rauhallista sunnuntaita!
Toivottelee hoitoon määrääjä

Ateria yhdelle

Basmati-riisiä ostan noin kerran vuodessa,
eilen oli se tämän vuoden päivä.
Paistoin maustamattomia broilersuikaleita
riisien kypsyessä.

Kastikkeeksi sekoitin sherry-viinietikkaa, vettä,
sitruunanmehua, siirappia ja perunajauhoja.

Broilerin jälkeen nopea paisto wokki-kasviksille
ja viimeiseksi katkaravut.

Kastikesekoitus pannulle
ja se onkin heti valmis.

Eikä mennyt monta minuuttia.

Mitähän keksisi ensi yöksi,
kahdet melkein kolmen tunnin päiväunet
saattavat häiritä uneen pääsyä?

Pienet tuppluurit

Taistelijat nukkuvat linnanmuureilla ruokalevotkin,
eikä ase irtoa kädestä, eikä tullut unikaan.

Vastapäisen muurin vartija

Makuuhuone draamaa

"Raskas" viikko takana, olen juuri asettunut
koneelleni nauttimaan päivän annostani
blogimaailman herkuista.

Ympärilläni tapahtuu räjähdys!

Hurjaa riehuntaa, kissat (kakarat) hyppivät
ympärilläni hyllyn päälle, verhotangolla ja
epätoivoisin yrittää nousta suoraan seinää pitkin.

Hiiri on ensimmäinen ajatus,
ei kuulu kuitenkaan rapinaa, mutta
kissaliikehdintä jatkuu.

Nostellessani kaikkea sitä mitä on lattialle tippunut,
jään minäkin seuraamaan ja kuuntelemaan...
karttuva ikä on saanut sekä kuuloni että näköni
hienoisesti hämärtymään.

En kuullut enkä nähnyt mitään mikä oli aiheuttanut
tämän pyörremyrskyn...
istuuduttuani uudelleen koneelle näin sen!

KÄRPÄNEN !

Vain tavaraa

Minun kaunein esineeni, se on kulkenut mukanani
vuosikymmeniä.
En koskaan ole kyllästynyt sen kauneuden katselemiseen.

Nekin vuodet jolloin kaiken piti olla pelkistettyä,
suoraa ja selvää, nekin ajat hyväksyin tämän amppelin
värit ja muodon.

Eikä se silti ole kuin sitä tavaraa joka joskus
särkyy, häviää ja unohtuu.

Sama kohtalo tavaralla ja ihmisellä.

Veni, vidi, vici

Poikasen kanssa aloittelimme hiihtoloman jo keskiviikkona,
mökinlämmitys sitoo niin tiukasti Mamman
torppaansa että oli viisainta ottaa työmaa mukaan ja tulla tänne.

Poikasen ensimmäiset sukset ovat jo historiaa,
tämän talven hiihdot Hän on hiihtänyt lainasuksilla.

Nyt on kova vauhti kasvamisessa
joten päätimme hallituksen iltakoulussa
hankkivammen uudet sukset vasta ensitalvena.

Nyt teemme vain näitä pakkas-askareita:kanalaa, kompostia,
polttopuita yms.

Wiljamikin on niin tupakissaa että!

Vieläkö muistat Wiljamin?

Kulkuripojan joka ilmestyi Salomaan tantereelle kesällä.
Tämmöiset kissat näkyvät löytävän minut,
asuinpa sitten idässä tai lännessä!

Tarpeeksi huolestunutta isäntäväkeä ei ole ilmaantunut,
eikä missään ole näkynyt KADONNUT ilmoitustakaan.

Wiljami on varmasti ollut kotikissa niin siisti ja ihmisasumuksen
säännöt tunteva se on.
Oli hyvä kuntoinen tullessaankin.
Mikäpä sen oli ollessa täällä kesäiset päivät.

Liinusta tämä nuori uros ei ole miellyttänyt,
jurisee ja turisee, alinomaan.
Kaikki muut pitävät Wiljamia jo joukkoon kuuluvana.

Olihan Wiljamille jo tilattu hakijatkin

eläinsuojeluyhdistyksen pitämään kissojen vastaanottokotiin,
hakupäivän piti olla se sama kauhun päivä
jolloin kaikki ennen sovitut tapahtumat unohtuivat
ja Wiljamikin katosi viikoksi.

En vieläkään osaa sanoa että W on minun kissani,
mutta en näköjään osaa luopuakaan,
heikko paikka minussa, hyvin heikko.

Tervetuoloa vaan kaikki hyljätyt ja yksinäiset
KISSAT!!!

Katso Wiljamista enemmän, tunniste: Wiljami-kissa

P.S Aloitin tämän jutun tekemisen torstaina, sitten
se UNOHTUI, siksi väärä päiväys. Nyt on jo perjantai

Itu-intohimoa ja kukon varpaat

Vuorokaudessa ovat saattaneet kanalan tuuliin
yli puoli vadillista tuhkaa.

Onneksi on oma tuotantolaitos.

Tavallinen "aamupuuro", näin pakkasilla olen lisännyt
rypsiöljyä reilummin.
Auringonkukan idut ovat nyt se paras osa.

Arkinen pöperö syödään kunnes kaikki idut
on kerätty kupuun. Siinä sitä onkin juoksemista
kun jokainen yrittää ehtiä jokaiselle kupille.

Paitsi tietenkin Nikolai, reppana,
ei koske herkkuun kesken työnsä.
Voihan olla että joku kanoista malttaa kohta tulla pesään,
nyt ne vielä juoksentelevat ituja saalistaen.

Jalat eivät ole lukkiutuneet vaikka siltä näyttääkin.
Hirmuiset on äkäisen kukon jalassa näin pitkät kannukset.