Huussireissu

Miten niin häiritään? Mekö?

Oikeastaan minulla oli ihan asiaakin, tämä munan kuori-juttu,

hyvä on, hyvä on lähdetään sitten!

Lähdetkö sinäkin?

Wiljami

Nuori uroskissa, kastroimaton.
Nälkäinen ja kova-ääninen, ollut jo jonkun aikaa poissa kotoaan.

Tasaisin väliajoin tälläisia on minun tieni varrelle ilmestynyt,
annoin Wiljami nimen hänelle, ei ole ennen ollut Wiljami-kissaa.

Keväällä, ensin huomasin omista kissoista sen että pihallamme
on nyt joku vieras, sitten huomasin ulkoeteisen ruokakupin tyhjenevän
tavallista nopeammin.
Ennenpitkää jo näkyi vilahduksiakin ja ennenkaikkea rupesi kuulumaan.
Tänään päivällä kuulin jo koputuksen ja parkumisen sisemmältä ovelta.

Kova oli nälkä matkamiehellä.

Hän ei kuulu tämän nurkkakunnan alkuperäisfaunaan.
Huomenna varmasti tapaamme.

Lomahoitoa

Naapuri pistäytyi.

Naapuri-apu toimii meidän pienellä "kylällämme".
Samalla kun Hän toi kanoilleni munan kuoria,
(niitä meillä syödään enmmän kuin oma tuotanto saa aikaan).

Rattaissa oleva matkustaja on menossa lomahoitoon toiseen naapuriin.

Asiaakin minulla olisi:

Olen saanut kuulla että tänne blogiini on vaikea jopa
mahdotontakin päästä.
Jos Sinulla lukijani on tällaista tietoa,
olisitko ystävällinen ja kertoisit siitä
kommentointi-ikkunassa,
tosin en tiedä miten näitä virheitä korjataan,
yrittäisin kuitenkin ottaa selvää ja tehdä asialle jotain.

Miekka ja revolveri

Rauhallisen sunnuntai-iltapäivän vähemmän
rauhallinen, laajalle levinnyt taistelu.

Zorron miekalla ja Laki Lupin revolverilla
aseistautunut, hirmuinen taistelija piti
meitä viattomia sivullisia suuressa jännityksessä.

Kunnes näyttämölle ilmestyi Suuri Tiikeri
puskemaan taistelijaa.

Molemmilta puolilta

Kärpäsiä jahtaamassa,
kuin morsetusta.

Aleksandra

Vanhukset ovat huomanneet mukavan non-stop
ohjelman näkyvän tästä ruudusta.
Vallattomien pikkukanatyttösten live show.

Hetken satoi

Keskellä päivää piti ihan
kaatosateen, se ei kestänyt
kauan. Sittenpä läksimme
tervehtimään hevosia.

Eivät viitsineet näin vähäisten
vieraiden takia nousta edes
seisomaan. Poikanenkin "kuvasi"
uutterasti blogiimme.

Martan juhannus

Pitkää mieltä ja kärsivällisyyttä
Sinulle Marttasein.

Tiedotus

Täten teen tiettäväksi:
yksi Martta niminen kanani
on päättänyt
aloittaa haudonnan.

Tuloksellinen haudonta
olisi vaatinut
aktiivisemman kanssa käymisen
kanojen ja kukkojen välillä.

Tämä Martta on kuitenkin
järkkymätön päätöksessään.

Seuraamme tilanteen kehitystä.
Tänään on kolmas haudontapäivä.

Kana hautoo kolme viikkoa!

Saunan lämmitystä

Kukkia keräämässä

Peikko ja Ellinoora

Meillä ihan vaan ollaan,
varjossa tai auringossa.
Samaa rauhaa Teille kaikille!

Kissa vai koira

Ystävältä hyvin kauan sitten.
Magneetilla jääkaapin ovessa.

Tuoksu

Kesän ihana parfyymi.
Jos tämän tuoksun saisi suihkepulloon
vaikka se olisi otsonikerrosta tuhoavaa,
silti minä ostaisin sitä.
Talven kylmänä pimeänä päivänä siivouksen
jälkeen kun sitä suihkauttaisi ja sulkisi silmänsä,
se olisi harras hetki.

Eläköön mäntysuopa ja hiki päässä
juuriharjalla pestyt matot.

Jäätelöä

Kesä ja talviherkku
kaikissa muodoissa
kaiken kokoisena
mihin aikaan vain
missä vain
milloin vain
se on

JÄÄTELÖ

Leivinlauta

Piti elää näille kymmenille ennenkuin minulla on
oma leivinlauta. Olen paremminkin leivän ja pullan tekijä
kuin hienompien leivonnaisten.

Siis taikina pöydälle... se on aina jotenkin inhottanut,
tuntunut ettei työpöytä ole koskaan tarpeeksi puhdas.

Taikina kaadetaan tästä lähtien LEIVINLAUDALLE.
Kaaviloidaan korvapuustit, torttutaikinat,
kalakukon kuori taputellaan, kenties joskus pastataikinakin.

Kesälaidun

Hevosetkin tuotiin laitumelle.
Tuossa aitauksessa on ollut joka kesä hevosia,
toisista emäntineen on tullut tutumpia kuin toisista.

Tällä laitumella vietti kesiään Laku. Ryhdikäs ja ylväs hevonen,
ikää oli jo lähemmäs kolmekymmentä vuotta.
Toisen kesän koittaessa Lakun emäntä kertoi
hevosen sairastelleen edellisenä talvena.

Hän kysyi voisinko ja haluaisinko ottaa Lakun pihaani kesäksi.
Hevosta en ollut vielä pihassani hoitanutkaan, hyvin
vähän muutenkin.
Kesä meni hienosti, upea tunne oli kun,
niin iso ja vahva eläin suostui minun taitamattoman
käsittelyyn, joskus kurkisti olkansa yli ja luulen
että iski silmää.

Näyttää jo kesältä

Äititytär kävi aloittamassa matonpesu-urakan.
Niitä kyllä riittää, toisilla tämä alkukesän
urakka on jo takana, meillä ei vielä.


Mukavaa kun on luvassa hyviä ilmoja pyhiksi,
Salomaalle jää kaikki puolitoistametriset
ja sitä pienemmät, muilla on
isonpien menoja.

Sisäänkäynti

Ellinoora ja Vappukukka

Livaldia-palatsin merelle käyvien portaiden

molemmin puolin on myös kissaeläimet, hieman suurenpaa lajia ihan leijonia.

Meillä hieman vaatimattomammin, kissoja.

Aurinko paistaa

Pikkuinen aurinko jonka kävin hakemassa
kotoaan pari päivää sitten, Hän teki tehtävänsä.

Toi ja jätti tuon isomman auringon tänne.
Tänään olimme ulkona kastumatta, tosin pitkät hihat ja kumisaappaat olivat tarpeen vielä aamupäivällä.

Tämä ruusupensas-aita on minun istuttamani muutama vuosi sitten. Silläkin on oma tarinansa,
kolmella noista neljästä pensaasta on nimi, Wilma, Siiri ja Pilli.

Lyhyen ajan sisällä nämä kolme kissaani kuolivat ja saivat ruusupensaan haudalleen.

Griffon petit brabancon

Merri ja Pippin
sisarukset

Paljon koiraa pienessä paketissa.
Rohkeita, reippaita ja iloisia sopivat mukavasti
melkoisen pieneenkin laukkuun. Erinomaisia koiria
äidin ja tyttären liikkuvaan elämään.

Merristä (yläkuva )tuli pikkuisen "ylihuolehtiva" minun suhteeni.

Pippin dementoitui vanhana, pysyi silti iloisena vaikka
olikin melkoisen "höpsähtänyt".

Pieni koira jättää jälkeensä
ihan yhtä ison ikävän kuin isokin.

Jeri Jämtlantilainen

Kuva syksyltä 1969, minun ensimmäinen koirani.

Vanhoja valokuvia selasin, niitä on jonkun verran,
irallisia ja vaurioituneita.

Jeri oli Jämtlannin pystykorva, opin saanut hirven metsästykseen.
Mikäli oikein muistan tuolloin olivat hirvet vähissä,
ainakin itäisessä Suomessa. Hirven kaatolupia ei myönnetty ollenkaan.
Jeri oli jäänyt orvoksi,
yksinäisen keski-ikäisen miehen elämäntoveri.

Olin aivan varma että tämän koiran ja minun tieni
olivat leikanneet toisensa vain yhtyäkseen.

Omassa elämässäni olin kokenut aivan äsken kipeän menetyksen.

Niin minä sain hyvän koiran.

Ystävää etsimässä

Valittaminen on kurjaa, se ei nosta kenenkään
mielialaa, silti... kurjaa että on näin kylmää.

Eilen olin jo ihan täynnä tätä kylmyyttä, tuulta ja
sadetta eikä yksinolo tuntunut parantavan yhtään.

Ratkaisin asian yksinkertaisella tavalla, päätin
hakea itse auringon seurakseni.

Auringolla oli vain yksi pieni juttu kesken
ennenkuin Hän halusi lähteä mukaani.

Syntymäpäivä, 11vuotta

Syntymäpäivälahja, ehdottomasti upein ja paras jonka koskaan olen saanut, ja vielä itseltäni.
Rinnakkain on eletty ja toistemme tavat opittu elämisen mukana.
Loivaliikkeiseksi on tultu yhtämatkaa.
Elä vanhaksi ja kuole terveenä toivoo Emäntäsi

Ei vastaanottoa, emmekä kerää rahaa matkatilille.

Lisää kuvia passeihin

Oikealla oleva Martta on tunnistettavissa harjan mutkaisuudesta.
En tiedä käyttävätkö kanat näitä mutkat suoriksi konsteja, vai ovatko nuo nirkot ne tärkeät/ainoat tunnistamisyksityikohdat.

Tämän passikuvaprojektin sivutuotteena olen havainnut selviä yksilöllisiäkin
käyttäytymismalleja.
Eräs tytöistä on hurja ylireagoija, se saa ykskaks huiman juoksu ja parkumiskohtauksen
joka loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin. Säikähdin aluksi kun luulin jonkun hirmuisen pedon uhkailevan parvea.

Tyyne on aivan omaa luokkaansa, sitä voisi luulla vanhemmaksi kuin muut, kävellä lyllertääkin jo ihan kanan tavalla. Ruokakupilla ne ovat hyvin solidaarisia, en ole havainnut "nokkisjärjestystä", Tyyne joskus tekee pienen demonstratiivisen ilmaan nokkaisun.

Vanhoilla on selvä järjestys 1. Aleksandra 2. Beatrice 3. Desiree, Kaikki nuoret väistävät kaikkia vanhoja.

Yksi näistä oli selvästi pienempi kuin muut, kuoriutumisen jälkeen ajattelin ettei se selviä elolle, toisin kävi, se oppi nopeaksi, sitä pientä tuli pidettyä paljon käsissä ja puhalleltua lämpimiä hönkäyksiä sen höyhenistöön. Lieneekö se sama joka nykyisin on innokkain pyrkimään sisälle tai kun istun ulkoportaille se tulee kevyesti nokkimaan minua.