Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 17. syyskuuta 2010

Hui kauhistus


Hirviö joka pelottelee pieniä kissoja.



Ensimmäinen pakeni sängyn alle äitinsä kanssa.



Toinen löysi turvapaikan naapurihuoneesta
tätinsä ja serkkujensa pehmeästä pesästä.

3 kommenttia:

Kirsikka kirjoitti...

Niin, se tuo hirviö taitaakin olla joka mökissä! Meillä se onneksi esiintyy harvemmin ja muuten pysyykin komerossaan. Ihania, valloittavia kissakuvia!!!

Millan kirjoitti...

Hyi olkoon. Ei pitäisi tuommoisia hirmuäänisiä laitteita kaivaa esille ollenkaan ;-)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Enhän minä, mutta Äititytär on järjestyksen ihminen, kolmen pojan kanssa lienee vähänlaiseen kotitöitä niin pitää tulla välillä pelottelemaan Mammalan kissojakin :)

Kyllä minusta itsestänikin olisi mukava sellainen imuri joka soittelisi vaikka lauantain toivottuja eikä pelkkää ärjyntää.