Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 14. syyskuuta 2010

Kierros pihalla

Viimeinen ja niin kaunis, jätin siihen.


Nämä keräsin ja teen paksun muhennoksen
sipulin ja kerman kera.
Sen jälkeen tyttäreni ja minä,
levitämme sen muhennoksen ruisleivälle
ja nautimme.

Pojille ei anneta tälläistä herkkua!
Mokomat pizzan rakastajat.

2 kommenttia:

Karhunvatukka kirjoitti...

Voi, mien herkullisen näköisiä sienesi ovat. meillä päin taitaa sato jäädä tosi pieneksi.

Taidan kaivata rautavaaralle, missä sienimetsään pääsi jopa kävellen,,,muutto antaa ja ottaa. Iloa tähän päivään.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kyllä minäkin täällä kaipaan savolaisia sienimetsiä. Täällä ei löydy monta rouskua/syksy, yhtenäkään syksynä en ole saanut suolasieniä.