Koneavusteinen kanoottiretki

 Illasta tuulet tyyntyivät,

nostettiin uusi kulkuväline auton katolle, 

melat ja liivit peräkonttiin. Niin, ja 

lämmintä päälle.

 Myös hiljainen akkukäyttöinen avustaja.

 Viime kesänä sorsametsästyksen aloituspäivänä

läksimme vesille, vedimme mootorilla kanootin määränpäähän.

Jouduimme jättämään sen tutun saaren rantaan

päästäksemme nopeammin pois (no, rintakipu tietysti),

kun menimme hakemaan sitä, huikea kesämyrsky

 oli hakannut luontoystävällisen kulkimen pirstaleiksi. 

Uuden ostoksihan se meni!

 Niin tyyntä! 

Rauhallista, vain lintujen soidinkonsertit helisivät.

Välillä joku pieni parvi vesilintuja pyrähteli lentoon.

Erään kesämökin ranssa neljä aikuista vietti Helatorstain

aattoa. Uskomattoman hiljaisina virvelöivät, ei ääntäkään,

kuin olisi mykkäelokuvaa katsonut.

 Ei tämäkään pariskunta pitänyt meitä vaarallisina.

 Vanha majavanpesä, kauan sitten hylätty.

Uusia majavia ei ole sen jälkeen ilmaantunut tänne.

Vaahto vedenpinnalla ei suinkaan ole Talvivaaran jätöksiä, 

vaikka tänne Syväriinkin ne ne ovat jo laskeneet.

Vaahto on koskesta hieman ylempää.

 Lähtörannassa ollaan!

Hiihtolomalla pitää olla ulkona, sanoi Poikanen

 Ulkona on oltu ihan urakalla!

Auringon paisteella, pilvisenä päivänä, vettäkin satoi

ja yksi hirveä pakkasviima.

 Näistä eväshiihtoretkistä taidetaan nauttia eniten.

Vili ei oikein hallinut vielä "nakkihangella" ateriointia.

 Äitikoira oli jo mielipuuhassaan, haukkumassa kiivaasti,

meille jäi arvoitukseksi haukun aihe. Erämies lähti kuitenkin

tarkastamaan mikä sai aikaan niin kiihkeän haukun.

Nuotiolla istujat...

 ...valpastuivat...

 ... kun tutut äänet kuuluivat läheltä

Vilille tuli kiire äitiä vastaan!

Makkarasta kylläisenä pieni metsästäjän alku nukahti

reppunsa kupeelle.

Eväsretkellä

Eväät olivat kuitenkin Erämiehen repussa!

Kesän hyvästelymatka

 Tänä kesänä on tullut käytyä monessa ennen

näkemättömässä paikassa.

Kaikki ovat olleet matkan arvoisia.

Olen kuullut monen ihmisen kertovan että lähimpänä

olevat paikat ovat tuntemattomimpia.

 Näinpä oli vähällä käydä meillekin tämän kauniin ja 

monintavoin erikoisen, naapurikunnassa sijaitsevan 

kansallispuiston kohdalla.

Kolme kesää sitten kävimme tosin Poikasen kanssa

kahdestaan täällä, puiston toisella laidalla pitkospuista 

pitkin kävelemässä ihan pikkuisen matkan.

 Peikosta on tullut melkoinen "eräkoira",

tai otappa selvää mikä siihen on vaikuttanut.

Eväitä tehdessä, tai oikeastaan jo repun esille otto saa

jonkin moisen mielenrauhan Peikossa aikaan,

sille on se merkki että nyt on melkoiset mahdollisuudet

päästä mukaan.

 Erätupa jossa voi retkeilijät yöpyä yhden yön

tai useammankin siinä tapauksessa että uusia tulijoita ei ole

jonoksi asti.

Tällä kertaa emme yöpyneet, mutta muistiin pantiin.

Laverivuoteet ja pieni kamina, liiteri täynnä puita.

Ei sähköä, ei meteliä ja erämää ympärillä.

Ei varmaan ihan jokaisen unelmapaikka.

Hirvitornintekotarpeiden hakua

 Siinä se! Jumissa keinuu kannolla!

Laho olisi ollut suotavampi.

 Vetäjän kaikki rankaat ilmassa. Ei näyttänyt hyvältä,

minun mielestäni. Keikahdus irrotti peräkärrin, paljastui

että hydrauliöljy oli vähissä, tämän verran ymmärsin.

On se niin vaikeata tämä tekniikka!!!

 Paljon muitakin ongelmia oli selvitettävä ennen kuin 

Molemmat olivat renkaillaan.

Peikko olisi viihtynyt paljon mielummin mönkijän vieressä 

jopa allakin, erämiehen kaverina kuin Mamman kanssa

 puolukoita syömässä (eivät vielä kypsiä).

 Tuntien sitkeän puurtamisen vinssin kanssa

matka jatkui hitaasti. Mitä nyt kärrin muutama kaatuminen

 vielä lisäksi! Ei ole minun hommia nämä.

Peikon mielestä matka oli hauska ja antoisa.

Varsinkin Mamman kanssa ryteikön läpi palaaminen 

kahvitulille. Erityisen ihania olivat hirvien makuukset

ja niiden tuoksut.

"MINÄ EN UI" sanoi Mamma painokkaasti

 Eränkävijä mies hymyili sisäänpäin.

Mutta uskoi sen mitä kuuli.

 Vuolaasti virtaava ja kohtuullisen syvä

tunturi "puro" oli edessä ja takana pitkä matka

järven kiertoa. Veden yli meno olisi melkein välttämätön

asia, oli Mamman taivallus jo sen verran hidasta ja ontuvaa.

Matkavarusteita kootessamme en koskaan ääneen kysynyt

(ihmettelin kyllä) miksi ja mihin näitä erivahvuisia naruja 

näin paljon tarvitaan.

Tässä joen ylityksessä sain vastauksen.

Siltojen tekoon, muun muassa!

Silta jätettiin paikoilleen, voihan se pelastaa jonkun 

muunkin nuorenparin päivän.

Ettäs minä jaksoin ihailla ääneen ja hiljaa

millainen mies minulla onkaan!

Kuinka tullaan Erämammaksi

 Lähdetään erämessuille, tietysti!

(jos hankkii ISON repun, joutuu kantamaan PALJON

tavaroita.... hmmm).

Ei vielä reppua!

 Viime syksynä syttynyt idea,

 hankkia makkaran teko vehkeet!

Mallit olivat tehokkaan näköisiä, kahdelle hengelle

kenties suurehkoja.

 Upeat! 

Herkuilla joita en edes kaikkia muista!

Kävellä kuitenkin pitää itse, ihan vanhanaikaisesti,
eräsaappaat.

 Olin mukana asiaa tuntemattomana perässä-

kävelijänä miesten kansoittamilla aseosastoilla,
aiheeseen sopien Sotkuun munkkikahville.

 Yhteinen herkku, muikut!

Riihimäki on jo liian etelässä jotta sinne olisi

levinnyt muikkujen harras kunnioittava käsittely - pannullakin.

Hyviä olivat mutta rikkonaiset muikut lautasella?!

Ihan oikeasti MINUN!

Kadehtikaa nyt, mikä puukko, kalan-nahkaa tupen yläosa!

Yläkuvassa vasemmalla tulen syttämisvehkeet, joopa joo.

Messuilta Poikasen luokse,

sieltä Salomaalle, otin kuvia sieltäkin tänne blogiin.

Kevätretki Korkeakoskelle

 Jo minun lapsuudessanikin tehtiin keväällä retkiä Maaningalle,

katsomaan Korkeakosken kuohuja.

En muista milloin viimeksi olen täällä käynyt, 

paljon on muutoksia tapahtunut.

Näitä matkailullisia, pysäköintipaikkoja, kioski 

ja portaita rinteisiin.

 Olinpa kirjoittaa että turvallisemmaksi oli ympäristö tullut.

Auringon paisteesta innostuneet ihmiset olivat

kenties viikon tai kaksi aikaisessa.

Tukevat portaat jotka kiemurtelivat jyrkissä rinteissä olivat

vielä poljetusta lumesta liukkaat.

Peikko oli meistä viisain, ei olisi tahtonut alas.

(Eikä jaksanut ylös ilman lepotaukoja).

 Toin tuliaisia pihan tiaisille jotka uutterasti

yrittävät valita pöntöistä parasta.

Voi mitä tuhoa onkaan laiska talvi tehnyt minun

viime kesänä hankkimissa reisilihaksissa, surettaa.

No kunhan tiet ja tien ravit sulavat pitää aloittaa pyöräily!!!

Toivomuspäivä

Valitsin toivomuspäiväkseni ihmisten katselua!

Tässä on nyt näitä järviä ja metsiä, kukkasia ja mehiläisiä

katseltu kohta kuukausi.
Uskon että päivä Kuopion kaupungissa riittää
pitkäksi ajaksi.

Auto parkkiin torin alle...

Hissillä ylös, torin tohinaan, ihmeen vähän väkeä
heinäkuun päiväksi?!

Kierrettiin toria, ihan sanan mukaisesti.
Minä kurkin suureen kuoppaan yritin etsiä jotain
mitä voisin joskus muistella kun torissa on taas pinta.

Kuvittelisin että jonkun vanhan ystävän näkeminen
leikkaupöydällä, sydän avonaisena, vaikkakin elävänä
tuntuisi samalta.

Siis kävelimme!
Olimme jo ohittaneet Taidemuseon risteyksen
kun paloauton ääni pysäytti, kuin kakarat
palasimme tarkastamaan palaako ja mikä?

Palomiehillä ei ollut kiire, näkyivät raplaavan eteisessä
automaattihälytin kaappia.

Päivä oli hiostavan kuuma, vaikkakin välillä pilvet
peittivät auringon.

Snellmannin puisto ja Tuomiokirkon mäki
olivat lähes kotipihaa Äitityttärelle.

Vasikkasaari sataman edessä.
Miten paljon on rakennettukaan asuintaloja
rantojen tuntumaan.

Laiva!
Peräti oudon näköinen, syvällä uiva, oudon näköinen
ja kummallinen oli äänikin!

Vanhoista sisävesilaivoista satamassa oli
vain KARJALANKOSKI,
sekin oli tainnut muuttua ravintolaksi.

Tervantuoksuinen vene, keskimoottori semmoinen
puksuttava!

Lounas matkustajasatamassa:
paistettuja muikkuja,
kermaviilikastiketta ja tilliä,
kuppi kahvia

Jälkiruoka:
rommi-rusinajäätelöä totterössä,
suklaahippusia toisessa.

Ihana päivä

Hyvä ilma retkeillä

Hyvin tärkeä asia: eväät, pillimehu ja ruokaa; esim keksejä
tai muuta makevaa.

Tehdään tuttavuutta paikallisiin asukkaisiin,
ehdottoman varmasti tämä kuluu rupikonnien hyi sukuun.

Tutustutaan myös kohteen arkkitehtuuriin, tarkastelu
hieman kauempaakin riittää, kuulin.


P.S Lähdimme poimurien kanssa puolukkaan.
Kummallakin oli oma SANKO!
Metsästä tullessa kannoimme niissä
vaatteitamme (tuli kuuma) ja poimureitamme
ja toisessa sankossa muutama mustikka,
toisessa muutama puolukka.

Oikein onnistunut retki..