Vappuisia juttuja

Vappuheila onkin tätä pienempää sorttia:)

Peikon kiintymys Isänmaahan ilmenee vain sulan maan aikaan.
Pienestä pennusta asti tämä koira on etsinyt
pihamaalta erityisen maukkaat kohdat

ja jyystänyt niitä koko kesän! Oi miksi?

Onko tuleva kesä kissojen,

vai kanojen?
Tämä pieni mökki muutti mukanani
tänne läntisiin provinsseihin.

Satojen kilometrien matkan se oli kukkoni (1) ja kanani (1)
sviittinä. Tulomatkan kahvipysädyksillä minua
melkein nolotti kukon kaikuva kiekuminen.

Autoni ympärillä oli aina ihmisiä kun tulin tauolta.
Eeva kanani muni matkalla munasen
ja sen jälkeen olikin koko kesän muistettava sulkea auton
ikkunat ja ovet, muussa tapauksessa
oli muna takapenkillä odottamassa.

Kukkiikin jo...

Kevät kylmänkukka kasvaa hitaasti mutta varmasti.

Valkovuokot isoina mättäinä.

Kiitos kysymymästä!

Kuuluuhan tänne !

Kulkevat mukana

kuusimetsät,

ja eläimet,

järvien rannat,

ja rantahetteiköt.

Kenkä painaa, jalka ei. Lumi onkin sohjoa,
ei kestä kauan kun se valuu kevätvetenä
rinteen alla jokeen.

Korkeammalta näkee kauemmaksi.
Metsän asujien jälkiä ei näy,
lienevätkö kulkeneet varoen, jälkiä jättämättä.

Joutsenia on kuitenkin pienien sulien paikkojen rannoilla.
Muutama sinisorsa parikin niiden seurana.

Olin ihan unohtanut, koivut, koivumetsät, koivikot!
Metsällinen koivuja!!!

Kevään tekijä ja talonmies

Loman myöntäjä ja talonmies.
Isoimman suosiollisella avulla järjestyi
Mammalle lomaa Pääsiäisen pyhiksi.

Otan koneen mukaani jos vaikka ulkoilulta
jäisi aikaa edes käydä katselemassa kuinka muualla
pyhät sujuvat.

Antoisia kevätpäiviä kaikille!

Vielä jäi pikkuisen sulamatonta lunta Poikasen
kotipihaan. Onneksi on keinot millä selviää.

Hyvää Pääsiäistä ja pyöräilykelejä!

Kevät huolto tehty ja eikun matkaan!

Kollo ja Töllö nousivät puuhun

Toinen keinui kevättuulessa vuorokauden ja
toinen kaksi.
Hakea piti alas!

Mammankin auto sai kesäkengät!

Oi onnea!

Jos huomasit että Hanna ja Marttaäiti sekä Nikolai puuttuvat,
niin puuttuvat.
Kanalasta tullaan ulos karjakeittiön kautta,
tytöt huomasivat ikkunalla pörisevät kärpäset,
piti jäädä niitä metsästämään.

Nikolain on tietysti jäätävä pitämään vahtia.

Tautia ja vaivaa

Kovin vei voimat Poikasesta
mokoma virus!
Koko viikko on mennyt alavireisesti.
Ei terve eikä ihan sairaskaan!

Uni on voittanut PÄIVÄLLÄKIN.
Ja ihan kesken leikkien.

Nyt, perjantai-aamuna, Äititytär soitti
töihin mennessään, heillä olleen reippaan puoleinen
oksennus-sessio aamuyön ajan.

Onneksi on Ihana Isoin joka oli siirtynyt Poikasen viereen
siksi aikaa kun Mamma joutuu vuoronvaihtoon.

Samat jutut joka kevät

Sinivuokko, ei vielä maanpinnalla nuppuja, odotusta...

Mustaherukka, silmujen kärjissä kuultaa hentoa vihreää...

Raparperi, ihana väri ja hurja kasvuvauhti...
Vasemmalla Justus joka yleensä
ei jouda näille tarkkailukierroksille, hyvin kiireinen kissa.

Hyväntahtoinen kosketus

Merkittävän osan työurastani tein ammatissa

jossa ei voinut välttää ihmisen fyysistä koskettamista.

Niinä vuosin opin konkreettisesti mitä on elämä,
josta puuttuu ihmisen kosketus.
Se ei ollut suinkaan asia joka tuli heti esille, useimmin
vasta monen tapaamisen jälkeen, jopa vasta viimeisellä kerralla.

Koskettamisella tarkoitan tässä, sellaista toisen ihmisen koskemista
joka on tietoinen ja siihen liittyy jokin erityisasia tässä kyseisessä
ihmissuhteessa, esimerkiksi lohdutus.

Ensimmäinen tunnistaminen tuli vastaani melko pian tällä uralla
aloittamiseni jälkeen.

Keski-ikäinen nainen, työelämässä mukana,
omakoti ja turvallinen vakituinen työ.
Samassa työpaikassa koko työura 24 vuotta.

Hän sai hoitoa pitkään useamman jakson ajan,
mikään ei tuntunut auttavan, jatkoa yhdessä miettiessämme
tuli esille sekin asia
ettei Häntä ollut KUKAAN KOSKETTANUT, hänen
koko hänen aikuisuutensa aikana.

Se oli hirveä ja raskas asia kantaa, teki sielun ja ruumiin
sairaaksi ja raskaaksi.

Kuva on eiliseltä ruokakauppa matkalta,
rouva joka rakkaudella, kenties Siunasi Poikasen ohikulkiessaan,
emme keskustelleet,
Hänelle vieraan lapsen koskettaminen oli helppoa!

Siunaus Häntä seuratkoon.

Pienistä tulee isoja

Aika kuluu, kiitää, laukkaa!

Mamma vetää pulkassa Isointa, alle kolmevuotiasta.
Ihmeellistä Pikkupoikaa, totista kaveria.
Joka puhui niin ihmeellistä omaa kieltänsä!

Vuodet ovat kuluneet, kengät kasvaneet ja
Mamma pienentynyt.

Elämän vakavuus on astunut kuvaan mukaan,
Isosta se vakavuus on nykyisin kaukana :)

Suorastaan IloinenVeikko on tullut tilalle.

Huonomuistinen, huolimaton, kovaääninen,
pikkuisen pehmo, ja ah! Niin hirmuisen Rakas!

Töitä olisi kesäksi saatava, jos ei yhdellä
puhelimella, niin sitten useammalla.

Melkein kuollut

Piti etsiä elvytysvehkeet esille.
Pari kertaa kulkijan sydän jo pysähtyikin,
ensiapu taitoisia on ihmeen paljon liikenteessä.

On myös avuliaita jotka auttaisivat,
jos esim. osaisivat avata autonsa konepellin!

No sydän on saanut sen verran apua,
että olemme pärjänneet viikon. Ei enää
monta päivää Mamman tilipäivään ja
voimme yhdessä körötellä varaosakauppaan ostamaan

UUDEN SYDÄMEN vanhalle ja hyvälle palvelijalle.

Kaikki tahtovat ulos!

Voi Kultainen kukkoni!

Niiiiin kyllästynyt tähän ainaiseen sisällä oloon.

Nämä pehkut on tongittu jo puhki!

Hanna on samaa mieltä, yritti tunkeutua parin sentin
ovenraosta.

Onnistumatta.
Mutta katsotaan viikonloppuna!

Lääkäri antoi Spiderman tarran!

Täällä ollaan jo jaloillaan.

Tuli säikyteltyä kaikki rakkaat!
Isoveli oli etsinyt eilen Googlesta adeno-viruksen.
Isoinveli luki sairaanhoitajan käsikirjaa.
Mamma vollotti.
Äiti oli äiti ja hoiti minua.

Sunnuntaina tulen Mamman luokse yöksi,
maanantaina tehdään jotain yhdessä,
en mene vielä päiväkotiin.

Kiitos huolenpidosta!

Synkkä päivä

Ihmisen mieli ja tunteet

saavat välillä elämän näyttämään mahdottomalta,
tiet tukkeutuvat ja eteenpäin meno lakkaa.

Eilinen päivä oli sellainen.
Poikanen sairastui viime viikolla, senhän jo postasinkin.

Eilen Hänet lähetettiin päivystyksenä
keskussairaalaan, rajusti huonontuneiden veriarvojen vuoksi.
Rakas oli jo kannettavassa kunnossa, kuume hipoi taivaita!

Silloin petti Mamman tulevaisuuden usko hetkeksi!

Nopeasti oli käynnistynyt lisätutkimusten tekeminen,
ne olivat pitkiä tunteja,

tulokset olivat hyviä!
Poikanen on kotona, Mamma on kohta lähdössä
tarkkailemaan vointia, ja sitä kaameata pattia kaulalla.

Herra Siunaa ja varjele jokaista pientä poikaa
ja tyttöä ja armahda isovahempia!

Kauriita jäljittämässä

Sama kaurislauma on ollut pellolla jo jonkun aikaa.
Ovat olleet niin rauhallisia maantien varressa
että tuli halu nähdä ne lähempää.

Kumisaappaat jalkaan ja sateen pitävää takkia päälle,
käsineet unohtuivat.
Tuuli oli kylmä, kylmä vesisade piiskasi kasvoja,
mutta kun on leikkiin lähtenyt...

Kauriit näkyivät jälleen olevan pellolla,
kierros metsässä kohti laumaa...

Jänis lähtenyt pakoon edestä

jätti sentään merkin ja jäljet.

Kauriit, tarkkakuuloisina olivat jättäneet pellonreunan
ja painuneet tiheään kuusikkoon.
Huomasivat, ennenkuin tunkeutujat olivat edes näköetäisyydellä.

Ei ihan nollatuloskaan, tulivat nähdyiksi!
Kameran käyttö alkoi olla jo mahdotonta,
sormia palelsi!

Karhun poika sairastaa...

...häntä hellikäämme!
Yhteinen viikkomme meni hyvin,
mutta arkeen palaaminen ei
kuume nousi yöllä korkealle,
Isoinveli oli innokas jäämään kotiin hoitamaan Poikasta.

Veteläksi vetää, sain kuitenkin julkaisuluvan
näihin kuviin.

Siinäpä terveiset tautivuoteelta!

Uskon asia

Eipä ole lukijalla muuta mahdollisuutta kuin
uskoa se minkä kerron, kuva on kurja.

Kuivaamon mäellä on se paikka
jossa olen ruokkinut fasaani-kukkoa.

Nyt siellä touhuaa mustarastaspariskunta.
Ovat kyllä talvehtineet täällä, muutaman kerran
olemme tavanneetkin.

Eilen illalla, kello oli jo melkein kymmenen,
olin liiterimatkalla kun kuulin
tämän kevään ensimmäisen mustarastaan laulun.

Se on kaunista, niin haikeaa ja lempeää.

Pysähdyin ihan kuuntelemaan, ja silloin kuului jo kaukaa
odotetun lentolaivueen uljas töttöröö.

Siihen jäi puukori ja läksin juoksemaan ääntä vastaan
niin kehnosti kävi etten vilaustakaan nähnyt, mutta kuullut olen,
v.2011 ensimmäiset joutsenet, matalalla olivat!

Melkein pimeää, mutta koillista kohti kuuluivat kaartavan

Kevätkampauksia ja torjuntavoitto

Tähän aikaan vuodesta kanojen kampauksien pitäisi olla vielä
kohtuullisessa kunnossa.
Ei ole, valon lisääntyminen saa kukoissa aikaan
hirmuisen kampauksien repimisvimman :)

Keisarinna on saanut pitää sekä ensiluokkaisen höyhenistön
että valta-asemansa, jopa muninutkin melko säännollisesti,

Hanna nuori kaunotar, ehdottomasti suosituin!

Hiiri-invaasio on torjuttu.
Pesälle on palattu, epäluuloisina vielä.

Tulostakin ovat saaneet aikaan, Keisarinna ja Hanna ;)