Vaihdantatalous-sienestystä

Sieniä ja sipulia silputtuna, mausteena suolaa. 

Hieman kermaa kostukkeeksi.

Sitähän se oli - lapsuuden sieniruoka.

Tänä syksynä on kuulema paljon sieniä, missähän ne ovat?

Minun eteeni ei ole sattunut.

Onneksi on naapuri joka löytää metsän kaikki herkut!

Nyt on käsittelyssä suppilovahverot, ihan koko sankollinen!

Pieniin rasioihin sipulin kanssa kuullotettuna pakastimeen,

sienipiirakkatarpeiksi.

Uuniin sopii mietoon lämpöön kaksi pellillistä kuivumaan

rapiseva kuivana lasipurkkiin ja tiivis kansi päälle.

Kastikkeisiin, keittoihin ja jauhelihaan talven mittaan.

Hirven kaatolupia on tänä syksynä saatu vähän.

Onneksi niin, hirvet ovat vähentyneet huomattavasti

erityisesti urokset on kaadettu tarkkaan, kesällä on näkynyt

vasattomia hirvilehmiä.

Mikäli kuitenkin hirvenlihaa saadaan olen ajatellut

että suppiksista voisi suunnitella jotain uudenlaista

lisäkettä hirvipaistille, vaikkapa jouluksi.

Syksyä etsimässä

Kotipihassa ei syksy näy muuten kuin kukkien
vähenemisenä. Ei yhtään keltaista lehteä, mikään ei ole paleltunut.
Siispä lähdimme Peikon kanssa MÄRKÄÄN metsään.

En ollut vielä päässyt omalta tontilta kun olin jo
vyötäröä myöten märkä. Peikko oli suorastaan riehakas,
parissa kohdassa ihan, voisi laajasti ajateltuna sanoa,
juoksi, minun laiskan pulskea koirani otti juoksuaskelia!

Päiväni alkoi kankeasti, tämä tekninen laitteeni
johon minulla on jo melkoisen kiinteä suhde,
ei suostunut yhdistämään minua muuhun maailmaan.

Eipä tuo ulkoilukaan ainakaan ihmiskuntaan liitä
näillä kulmilla, eläviä olentoja näin Peikkoni lisäksi
yhden kanalinnun, olisiko ollut akkamehto tai -teeri.
Kuulin sentään jonkun pikkulinnun äänen.

Koneeni piti 9,5 (yhdeksän ja puolen tunnin ruokatauon)
Hävytön!

Tatti-aika

Salomaan pihassa
kasvavat voitatit.
Voisipa sanoa että ihan runsaasti.

Tämä Mauri Korhosen Sienestäjän kirja on
erinomainen ja laaja opas sieniretkelle tai jälkeen.

Vieläkö sitä lienee kirjakaupoissa,
kirpputoreilla olen ainakin nähnyt.