Huussin ovella on pesuvati, jos vaikka sattuisi tulemaan
kanalasta suoraan, tai jostain muualta
ylen paskaisesta paikasta.
En kyllä ole ihan ihan näin siisti luonnoltani.
Äititytär päätyi pienen pintaremontin jälkeen,
hankkimaan tänne tuommoisen
"kokolattiamaton".
7 kommenttia:
Tuotaah... nyt kyllä naurattaa.
Minä huljautin käsiäni tuossa vadissa huussista tullessa.
Eipä oo ripulia tai muutakaan silti ollu!
Jos se vesi oli (paskaista)likaista luulisin sinun huomanneen. Voi sun pojat! Luomu paskaahan meillä.
Tää naurattaa vielä tänäkin aamuna.
Puhdasta oli vesi, jokunen roska. Ajattelin, että puista lentäneet.
Luomupaskoohan se, ei hytkäytä suuntaan ei toiseen.
Tästäpä saamme oivallisen urb/agr
tarinan jota kerromme kiikkutuolista jälkipolville. (Hyvä kuitenkin ettet
ryypännyt siitä vadista)
No läheltä pit sekkii.
Täällä nauretaan ihan kippurassa. Tuommoistahan se tuppaa olemaan täällä vähemmän urbaanissa ympäristössä ;-)
Minä lupaan että ensi kesänä, kun blogi-ystäväni tekevät linja-auto matkan tänne Ihmemaahan, vesivatien vierustoilta löytää selväkieliset laput tikun nenässä mihin ko. vesi on ENSIsijaisesti tarkoitettu :)
Lähetä kommentti