Mies minä ja Peikko

Me voimme oikein hyvin!
Peikko ja minä olemme menettäneet entistä painoarvoa (kiloina) jonkin verran.
Kunto on parantunut kohisten molemmilla!

Kuvia on kamerassa satoja, odottelemassa syksyn pimeitä aamuja!

Tavataan pian!

Toimintapäivä

Toivomuspäivä ja toimintapäivä
ovat ihan eri sukua.

Toimintapäivä on täynnä hikeä,
ei sentään kyyneleitä.
Verta sentään sen verran
kuin iholle liiskatuista itikoista irtoaa.

Toimintaa oli aamusta lähtien,
paljon onkin jäänyt rästiin jos jonkinlaista
kuljetettavaa suuntaan jos toiseenkin.

Kävimme hakemassa sijoituskodista
auton katolla näkyvän veneen.
Kahden hengen "kirkkoveneen", yhdelle soutajalle ja
yhdelle peränpitäjälle tehdyn.
Sekin on kokeiltava, jospa kesässä riittäisi päiviä siihenkin!

Huomenna lähdemme kuitenkin läntiseen
Suomeen, ja huomisiltana Mamma lukee
iltasatua Poikaselle ja kenties saa pienen
vieruskaverin kainaloonsa.

Lupasin jo puhelimessa uimaretken Paskolammelle.

Toivomuspäivä

Valitsin toivomuspäiväkseni ihmisten katselua!

Tässä on nyt näitä järviä ja metsiä, kukkasia ja mehiläisiä

katseltu kohta kuukausi.
Uskon että päivä Kuopion kaupungissa riittää
pitkäksi ajaksi.

Auto parkkiin torin alle...

Hissillä ylös, torin tohinaan, ihmeen vähän väkeä
heinäkuun päiväksi?!

Kierrettiin toria, ihan sanan mukaisesti.
Minä kurkin suureen kuoppaan yritin etsiä jotain
mitä voisin joskus muistella kun torissa on taas pinta.

Kuvittelisin että jonkun vanhan ystävän näkeminen
leikkaupöydällä, sydän avonaisena, vaikkakin elävänä
tuntuisi samalta.

Siis kävelimme!
Olimme jo ohittaneet Taidemuseon risteyksen
kun paloauton ääni pysäytti, kuin kakarat
palasimme tarkastamaan palaako ja mikä?

Palomiehillä ei ollut kiire, näkyivät raplaavan eteisessä
automaattihälytin kaappia.

Päivä oli hiostavan kuuma, vaikkakin välillä pilvet
peittivät auringon.

Snellmannin puisto ja Tuomiokirkon mäki
olivat lähes kotipihaa Äitityttärelle.

Vasikkasaari sataman edessä.
Miten paljon on rakennettukaan asuintaloja
rantojen tuntumaan.

Laiva!
Peräti oudon näköinen, syvällä uiva, oudon näköinen
ja kummallinen oli äänikin!

Vanhoista sisävesilaivoista satamassa oli
vain KARJALANKOSKI,
sekin oli tainnut muuttua ravintolaksi.

Tervantuoksuinen vene, keskimoottori semmoinen
puksuttava!

Lounas matkustajasatamassa:
paistettuja muikkuja,
kermaviilikastiketta ja tilliä,
kuppi kahvia

Jälkiruoka:
rommi-rusinajäätelöä totterössä,
suklaahippusia toisessa.

Ihana päivä

Äitityttärelle toipumista!

Koskapa Tytär ja minä
olemme nykyisin melkoisen kaukana
toisistamme, haluan ihan näin julkisesti
lähettää Hänelle
tällä kertaa toipumiskortin.

Sain viime yönä tekstiviestin jossa hän kertoi
istuvansa kaukana kotoaan tk:n päivystyksessä
odottamassa iso tollo kädessään ompelevaa lääkäriä.

Soitin tietysti heti ja sain kuulla että
kymmenen aikaan illalla ei pidä tehdä montaa asiaa kerrallaan!

Esim. astianpesukoneen tyhjennystä,
iltapalan laittoa nälkäisille poikalapsille
ja iltakahvin keittoa miehelle ja itselle.

Siitä voi tulla ihan ommeltava haava sormeen.

Pojat olivat tehneet myöhemmin havainnon:

Äitii! Siinä veitsessä riippuu vielä kappale Sinun sormea!

Peikko monessa mukana

Peikko ei ole arka koira.
Vanhetessaan, hieman uuden vuoden seutua
on kyllä pitänyt ruveta pelkäämään.

Nämä uudet kolinat ja rytinät
eivät aiheuta kummoisesti edes uteliaisuutta.

Nykyisin kaikki mikä on mahdollista tehdä
konevoimalla myös tehdään konevoimalla.

Ajetaan auto peräkärrin kanssa metsään
nostetaan kansi

Metsäelefantilla

ja jätetään se sinne, kannen tarpeen ilmaantuessa
tehdään jutut päinvastaisessa järjestyksessä.

Operaatio näkyy kuitenkin paremmin jos nousee
penkin alta penkille!

Kaato ennen korjuuta

Tukijalkaremontti oli ensimmäinen juttu
"uudessa" elämässäni täällä metsien ja järvien maassa :)

Minun osuuteni oli tosi pieni. Enimmäkseen
häirintää!
Tulin kyllä itsekin häirityksi, hyttyset
ovat saaneet minut aina kohtuuttomien reaktioiden
partaalle. Onnekseni MIEHEN auto, sisältöineen
on kovasti mieleiseni (kuten omanikin)
kaikkea mahdollista löytyy hyttysmyrkkyjäkin
monenmoisia.

Tukijalan ongelma tuli selvitetyksi.
Puut kärristä tantereelle!

Peikko oli heti juonessa mukana, jo silloin kevätkesästä
kun kuusen taimia istutettiin.
Nauttii metsäistä työ- ja huvimatkoista!

Hikeä ja huvia

Eipä keksitty muutakaan huvia lauantai-iltapäiväksi,
niinpä lähdettiin hakemaan kuorma polttopuita pihaan.

Puolen vuoden sisällä aivan varmasti niitäkin tarvitaan,
nyt tuntuu kyllä mahdottomalta ajatus
tulen syttämisestä uuniin.

Lämpöpumppu on puhaltanut yötä päivää viileätä sisälle,
IHANA VEKOTIN!

Matkan varrella on MIEHEN ystäväpariskunnan koti,
piha on todella houkutteleva.

Pistäydyttiin kotimatkalla päiväkahvilla,
iltapäivä vierähti nopeasti
ja piha on minulle ihmetyksen aihe!

Runsaasti kukkivia pitkiä penkkejä,
kaikkien isolla pihalla olevien kulkuväylien reunuksina.

Marjapensaatkin olivat kuin kukat nurmikoilla.

Eipä kannata kadehtia, näkee heti mikä työmäärä
kauneuden eteen tehdään!

Verkoilla

Viimeksi verkot olivat tyhjät. Jälkiä kävijöistä
kuitenkin oli joten olivat vielä samalla paikalla.

Kaksi verkkoa, ensimmäisen jälkeen joka oli tyhjä,
MIES sanoi, yksi kala!
Se tuli, se yksi. Kahdelle riittävästi!

Tainnutus

Lokit ovat ajan tasalla hyvinkin pitkän matkan päästä.
Kun kala oli nostettu veneeseen, lokit jättivät toisen kalastajan
ja lensivät kiertelemään meitä.

MIES perkasi kalan jo veneessä, sisälmykset
hävisivät luonnon kiertoon silmän vilauksessa.
Lokkeja oli kymmenkunta joista neljä kovin pientä,
varmaan tämän kesän poikasia.
Pienet olivat vielä taitamattomia syöksyissään,
lentäessä vilahtelivat kuten isotkin.

Kaikkia mitä tarvitaan on repussa!

Huikeita syöksyjä!
Tässä yksi pienistä!

Siivottu ja huuhdottu kala, lähdetään kotiin.

Mamma ei ole ihan ensimmäisiä joka loikkaisi
rantamurakkoon, minua
I-N-H-O-T-T-A-A
kävellä rantavesissä, hiekkaisissakin.
Istua tönötän veneen perässä ja häpeän!

Paistetaan vai savustetaan?

Valittiin savu

Lounas:
Savukuhaa
Perunoita
Kermaviilikastike:
sitruunanmehua, tuoretta timjamia, suolaa, sokeria
Salaatti:
tomaattia, salaneuvosjuustoa, mustikoita

Kahvi

Lounas oli syöty ja MIES lähti iltavuoroon ja yövuoroon
siis 2 vuoroa.
Tavataan aamulla!

Kokka kohti vastarantaa

Viime yönä kuunneltiin ukkosen pauketta ja ryskettä,
vettä satoi niin että tuntui onnelliselta asua
mäen rinteessä.

Aamu näytti jonkun aikaa tuhruiselta.
Iltapäivällä hellettä ja rasvatyyntä.

Järven yli, poikia hakemaan.
MIEHEN esikoinen poikineen oli tulossa
uuden kanootin kanssa saareen yöretkelle.

Tämä poikaparvi ei halunnut mukaan
vesi vaahdoten pakenivat edestä.

Varusteet pakattiin kanoottiin, mutta otettiinkin
lasti hinaukseen.

Retkeilijät jäivät saaren ainoiksi asukkaiksi.
Toivon mukaan vettä ei sada, oli teltta mukana.

Me kaksi läksimme laskemaan uusia verkkoja lähivesiin.
Tuoreen järvikalan himo on yltynyt hurjaksi
kymmenen vuoden aikana.
Saas nähdä mitä saadaan saaliksi?

Retkeilijätkin tulivat tyynen veden houkuttelemiksi!

Sinne jäivät, Esikoinen poikineen
ja verkot pyytämään!