Surutonta mustaa

 Vasemman puoleiselta pitkältä mieheltä kysäisin

kerran loppukesästä otetaanko PUSSIHOUSUKERHOON,

uusia+naisjäseniä, sanoi kysyvänsä pojilta!

Sain tietää että otetaan, kun vaan vaatimukset täyttävä

halukas löytyy.

Kerroin vaatimukset täyttävän kostyymin olevan jo olemassa,

ja kaikkea perinteistä ajatusmaailmassakin.

Soitto- ja laulutaito riittää jonka on saanut aikojensa alussa.

Syksyllä kävimme Salomaalla on vaatteet ovat jo komeroituneet 

tänne Savoon, saappaat eivät löytyneet... 

 Uuden vuoden aattona pojat olivat laulamassa ja kantamassa

eläkkeelle neljäkymmentä vuotta myyjän työtä tehneen

ystävällisen ja iloisen naishenkilön.

Eipä ole vuosikymmeniin enää tämmöistäkään silmiin sattunut.

Kälyn kanssa riemukkaalla kirpputori matkalla sattui.

Ei ole akuuttia tarvetta, mutta hyvä on olla olemassa.

Aseteltiin Ystävän hattuhyllylle kommentteja odottamaan!

Olen aina ajatellut että,

...villa ja puuvilla ovat parhaita materiaaleja
ihmisen vaatettamiseen.

Nyt kuitenkin minut on käännytetty vakaasta uskostani.

Äititytär pitää huolta myös oman äitinsä asianmukaisesta
pukeutumisesta.
Koskapa hän tietää suunnitteilla olevasta loppukesän,
kahden hengen matkasta jolla ei korkokenkiä tarvita,
hän oli hankkinut 50% alennuksella juuri sopivan matka-asun
äidilleen.

(Huomasithan sävy - sävyyn; takki ja kynsilakka!)

Olen aina ollut huono hankkimaan vaatteita ja
ulkoilemaan rasitukselle altistavalla tavalla.

Huomaan nyt olevani hyvin monille uusille
vaikutteille altistunut.

Hurraa tekniikka, vaatetuksessakin!

Olenkin mukana kehityksessä :)

Takkiin kuuluu myös housut, ne ovat mustat
suorastaan tavallisen näköiset,
materiaali on tätä ihmeellistä samaa kuin takkikin.

Rähmällään

Olimme juuri tehneet päätöksen ulkohommista
kun minä olin jo koivet kohti kaikkea muuta kuin maata.

Selkään sattui ja Poikanen hätäili.
Ulkoilu loppui ennenkuin alkoikaan, siis sisälle.

Isot olivat molemmat kotona,
toinen sunnuntaisen työtapaturman vuoksi,
toisella taitaa olla flunssanpoikanen kainalossa.

Otin kirjahyllystä takuuvarman kirjan,
Mammani kihlajaislahjaksi saaman keittokirjan,
siitä on monet riemut ja ihmetykset saatu aikaiseksi.

Poikanen oli moneen kertaan sitä mieltä että Hänellä
olisi tänään pelipäivä, eipä saanut Mammaa jujutettua.

Lelupäivä on!
Kyllä se on tuo ratapiha olohuoneessa aika äänekäs,
lelupäivänäkin.

Tapaturman uhri on innokas ja
taitava lyijykynällä piirtelijä.

Juteltiin piirtämisestä ja kuvantekemisestä,
olin aivan unohtanut että Joulupukki toi Hänelle
pastelli-liidut, mikä ajoitus!

Se taiteen olemus

Salomaan torpan vintiltä
sahajauhoista kaivettu

Lahjoja ja kirpputorilöytöjä

Poikasen,
taiteilijan kanssa leikkiessä

Lapsuuden kodistani, radion läheltä

Minun Mammani saama perintö
isänsä sisarelta, Neiti Maria Sofialta

Kirpputorilta

Maantieteellisiä kuvia N.11
Nousiaisten kirkonkylä

Olen hyvin rajoittunut tiedoiltani, kun on kyse taiteesta,
minkä vaan taiteen lajin.

Olen rajoittunut myös siinä etten millään voi ajatella taiteena
muuta kuin täysin uniikin, ihmisen tekemän,konkreettisen
tuotoksen.
Olen siis melkoisen rajoittunut.

Käyn mielelläni taidenäyttelyissä,
niitä ei kovin runsaasti ole näillä takamailla (200km H:kiin).
Pääkaupungissa käydessäni en ole koskaan tuntenut
vetoa esim. Ateneumiin.

Paljon olen pohtinut tätä asiaa koska kuvan tekoon
olen tuntenut kovasti vetoa viimeiset kymmenen vuotta.

Sairastumisesta voi olla iloakin,
nyt olen päättänyt aloittaa uudestaan kuvien tekemisen
vaikka olen terve!

EP-ajan lapsi, LP-ajan nuori

Levysoitin olisi ollut ihana omistaa, sitä en saanut,
kuten en sitä pikkusiskoakaan.

Naapurissa oli, sellainen kaappimalli.
siellä kylläkin kuunneltiin muistaakseni vain Linguaphone
englannin kursseja.

Ensimmäisen oman ostin itse,
joskus tyttären ensimmäisinä elinvuosina.

Tämä levy on ainoa joululevyni.

Mutta sillä onkin aarre.
Ei ole levysoitinta millä sitä soittaisin
mutta ainakin tiedän mistä se löytyy.

Joulun aikaan kuuntelen paljon radion joululauluohjelmia,
ainoastaan jotta kuulisin tämän.

Eipä ole kuulunut!
Syvä huokaus!

Se on tuo kuutonen (6)
DO YOU HEAR WHAT I HEAR?

Ex Libris kierrätyksestä

Kierrätyskeskukseen oli tullut vanhaa ruotsinkielistä
kirjallisuutta, Ex Librikset ovat harvinaisia tämän tason
kirjakaupoissa.
Olen vuosien saatossa monta kertaa
suunnitellut itsellenikin moista, aina se on jäänyt kesken.
Siihen tarvittaisiin varmaan graafikkoa ihmeellisine
tekniikkoineen.
Antaahan ajan kulua...

Tuo kirja:
Allan Calonius, Naturlära för folkskola
tredje upplagan, 1929
Se oli kyllä ihan itsessäänkin "hankkimisen" arvoinen.

Kauttuan ruukinpuisto

Vietimme painostavan kuumaa iltapäivää Kauttualla.
Monenlaista ja kiinnostavaakin tavaraa ostettavaksi ja katseltavaksi.
Tyydyin vähään, ostin kaksi vanhaa postikorttia
ja näytelmän viidessä kuvauksessa.
Joimme kahvit, söimme jäätelöt ja hikoilimme.

Kuvat, Poikanen 4v.

Ateria ulkona

Jälkiruoka

Kotiväkeä


Kuvausinnostus syntyi aivan yht´äkkiä,
nyt olen pulassa,
kamera ei tahtoisi joutaa minulle ollenkaan.

Kuvakavalkadi Turkasen hyvästä yrityksestä

Toinen oikealta, mikä luonnenäyttelijä!

Oikea suomalaisen hevosen luonne, ei säiky
rytinää ja räiskettäkään.

Iloista näyttelijäjoukkoa.
Kysyin luvan julkaista kuvan blogissani
ja sain..
Kysyivät blogini nimeä ja purskahtivat
helisevään nauruun.

Täyttä tavaraa

Kansankomedia "vaaran vuosilta"

Kirjoittanut ja ohjannut Pekka Saaristo
Tämän kesäteatterin näytelmät ovat hyvin perinteisiä
kotimaisia, paikallisiin ihmisiin ja tapahtumiin perustuvia,
murteineen ja kaikkineen.

Niin on tämäkin, jatkosodan loppuvuosiin, Köyliön sotavankileiriin,
siirtolaisten tuloon tänne länsi-Suomeen ja ihmisen suruun ja iloon.

Minulle tällainen on oikeata kesäteatteria, antaahan
kansankomedia kansalle tunteita tunnettavaksi, ei
ongelmia ratkaistavaksi.
Kiitos paljon, taas kerran Tuiskulan väki!
Myös kiitos kaikille omakotiasujille jotka joka kesä avaavat
pihansa parkkipaikoiksi!

Kesäteatteriin

Tänä iltana
Äititytär ja minä
aiomme mennä

KESÄTEATTERIIN

ihan tässä lähellä.
Poikanen jää isoimman hoitoon ja huoleksi.

Raportti illasta voi olla luettavissa jo myöhemmin
illalla tai aamu-uutisena.

Olen kovasti iloinen asiasta
kaksi kesää on jäänyt väliin.

Wieraisissa

Wanhan Roinilan tuvassa
Rautavaaralla

kesällä 2009





Tämän kuvan anti on tunnelma.
Kävimme viime kesänä Ystäva, Poikanen ja minä vierailulla
perinpohjaisesti savolaisessa talossa. Se tunnelma kesäisestä
päivästä, rauhasta, huastaisista ja kahvihetkestä on ollut
monta kertaa vuoden aikana mielessä.

Löysin tänään tuon edellisen hevosvideon ja heti palasivat
Roinilan tuvan tunnelmat mieleen. Mielestä on vaikea saada
kuvia tänne, mutta ajattelin että peräkkäin katsottuna ne kenties
toimisivat, vaikka ei itse olisi sitä kokenutkaan.

Kiitos Wanhaan Roinilaan

Abstraktioita rännässä

Ensimmäinen: Virran alitus
Toinen: Piruetti
Kolmas: Kohtaaminen

Rakennemuutos suunitelmia

Maaseutu autioituu vieläkin, kulttuurielämä on lähes kuollutta. Joskus tästä kohdasta katsellessani autotallin takakulmaa, ajattelin että siinähän on valmiina esirippu ja pienen näyttämön levyinen kaksoisovi.

Kesäteatterin paikka.

Kesäteatterit voivat ottaa yhteyttä!