Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 7. syyskuuta 2010

Pelkkää pyhimystä


















Kissaäidit eivät opeta lapsilleen ihmistapoja.
Siispä ihmisen on joskus suljettava silmänsä
heidän suloisuuksilleen ja aloitettava peruskurssit.

Tulevat kiltisti tunnille,
kuuntelevat ohjeita ja neuvoja,
keinauttelevat päätään hartaasti,
katsovat silmiin
ja poistuvat oppitunnilta.

Tekemään kaikkea sitä tollontyötä
mitä tekivät ennen oppituntiakin.


Ei kommentteja: