Pienkirjailijoita

 Muutettuani takaisin tänne Savoon huomasin

melkoisen osan ajastani olevan "pelkkää vapautta".

Olen joskus aikaisemmin elämäni aikana aloittanut, useamminkin,

kansalaisopisto-opiskelun. Jostain syystä ne ovat yleensä loppuneet jo

jouluksi.

Täällä minut sai houkutelluksi mukaan Vanha Ystävä ja riittävän

mielenkiintoinen kurssi.

Ilmoittauduin kirjoittajapiiriin, toinen talvi jo menossa.

Olen nauttinut koko rahan edestä.

Paikallislehden toimittajakin kutsuttiin järjestämäämme 

julkaisutilaisuuteen.

Niinpä kahdennessatoista antologiassa on jo hitunen minuakin.

Äidinkin juhla

Prinssejä ja Prinsessoita

Muistan pienen tytön
Hänen kanssaan asuin elämästä pienen hetken.

Mahtoi ikää olla viisi vuotta
kun Hän julisti:

"Minä olen ihan oikea prinsessa
syntynyt vain Sinun luokse asumaan"

Olinhan minä sen toki tiennyt

Tänään tiedän,
Sillä pikkuprinsessalla
kotonansa, lainassa,
vain kasvamassa,
on kolme ihan oikeata prinssiä

Kirjoitti Sinua rakastava Äitisi

Runouden venyvät rajat

Tämä Hanna-täti on vilahtanut jo kerran täällä

Suuri suru josta en ole kertonut, kerron joskus

Nuoruuden unelman muistelua


Nämä ovat oman elämäni varrelta kerättyjä
muistojen sirpaleita

Muistojen inventointia

Taannoisella kuvausmatkalla kuivaamolla
näppäilin kuvia ilman suunnitelmia.

Kaipa jotain inventaarion tapaista katsausta ajattelin.

Siellä entisessä kodissa tontti oli tosi pieni,
mahtui sinne kuitenkin lammasaitauskin.
Aidaksi riitti tämä matala verkko, lampaani eivät olleet
aitomuksia.
Minulla oli ne kaksi vanhaa Suomenlammas uuhta.

Iida ja Linda, iäkkäitä rouvia, aitaus oli pieni joten
meillä oli tapana käydä silloin tällöin lenkillä
pitkin pientä kylätietä ja junaradan varressa lampaani
kävivät mielellään syömässä maitohorsmia.

Tämä tapahtui ennen Peikon liitymistä laumaamme,
silloin mukana kulki Ville-kissa.


Kansallisromantiikkaa

Tunsinpa olevani mallina taiteilijan.
Kun aamu-usvassa, se notkoissa vielä viipyi,
polulla unisena seisoin.

Kissani, se sipulin värinen
kumisaappaani varteen nojasi.

Lampaat, ne kaksi,
hitaasti edeten ojanvartta,
horsman kukkia
hamusivat aamiaiseksi.

Se taiteilija vain puuttui.

Oma runoni vuodelta 1999

Kissankelloja

Sydän suru

Usein kesken arkipäivän
Sinut muistan
Sinä pienenpieni äidin
surulaulu

Uskon Sinä kissankellon äänen kuulet

Sinulle se soittaa ikävääni
Sinä pienenpieni äidin
surusoitto