Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 6. syyskuuta 2010

Pihalta poimittua

Muumiotauti
Tänä vuonna enemmän kuin yhtenäkään
edeltävävistä kesistä. Tähän tautiin ei ole lääkettä.
Kompostiin ei pidä panna, itiöt leviävät sieltä helposti.

Minä poltan tällaiset saunassa, tuli tekee selvän itiöistäkin.

Kukot ovat löytännet tasapainon valtasuhtisiinsa.
Ei aivan ainuttakaan veristä harjaa.
Minähän sanoin että herrasmie... kukkoja ovat!



Aamulla sain napautuksen tyylittömästä pukeutumisestani.
Onhan siinä kesäkenkää, villasukkaa, yöpaitaa ja
peiliinkin jäi lähtiessä katsomatta.

Ei pelkoa että laajentaisin blogiani pukeutumisjuttuihin.

4 kommenttia:

Minna kirjoitti...

Yöpaitaa lukuunottamatta pukeutuminen on minulla samaa. Villasukat ja löppöskengät ja lyhytlahkeiset housut. Sit saattaa olla takki ja kaulaliina.

Sillä tavalla menen huoltoasemille ja lähikauppaan. Tuohon isompaan kaupunkiin pittää aina laittaa tylsät vaatteet ja ripsiväriä. Ehkä parin vuoden päästä ei sinnekän.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Mikä ihana vapaus! Sinut on kyllä helppo kuvitellakin tämän tyyli suunnan pukeutujaksi. Ripsivärihän onkin oiva elähdyttäjä kokonaisuudelle.
Minä en siitä ripsiväristä niin tiedä, mutta jospa etsisin sen yhden Lumenen huulipunan (80-luvulta).
Hp on niin helppo, sitä ei tarvitse pestä illalla, se tulee syödyksi päivänmittaan.

Johanna kirjoitti...

Aivan ihana blogi, saa aina nauramaan ääneen ja se auttaa kanattoman kupunkilaisen ahdistukseen. Olenpahan myös oppinut yhtä jos toista! Tuhannet kiitokset! -Johanna

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kiitos Johanna!
Olen itsekin ollut, syntymäni ja tämän päivän välillä olevasta ajasta,
kaupunkilainen siis tiedän sen ahdistuksen. Kyllä tämä elämä vie voiton niistä päivistä.

Tämmöistä tämä on, ja postaukset jatkavat samaa linjaa. Tämä maalaiselämähän on niin "yksitoikkoista" :)