Maatiaisia, Eläin Geenivarat-lehti

Suomen kansallisen eläingeenivaraohjelman tiedotelehti 2011
tiedotetta julkaisee ja ohjelmaa koordinoi MTT.

Tilaukset,
Outi Kasari
MTT/BEL, 31600 JOKIOINEN
outi.kasari@.fi, puh.(03)4188305

Mahdottomasti tietoa ja kuvia
omista suomalaisista maatiaisistamme,
tässä numerossa erityisesti Eläkeläisen kuvia,
hänen bloginsa löytyy sivupalkistani.

Kyyttömuistoja,

Minunkin pieni ja vaatimaton tietoni on kirjattu tähän tiedostoon.
Mummoni kahden kyytön nimet,
KIELO ja KIRKAS

Himoitsen jo tätä juustoa!

Tämän kurssin soisin
ensimmäisen opiskeluvuotensa päättäneelle
maatalouskoululaiselle!
Onnea ja siunausta täältäkin Sinulle!

Voitteko kuvitella Hän oli joinakin päivinä ainoa oppilas
joka oli vaivautunut tulemaan tunnille??!!!!?

Hämmästyttävää!

Tämä laktoosi-intoleranssai on kummallinen juttu!
Edesmennyt pehmo mieheni
oli voimakkaasti intolerantti maidolle.

Tietysti hän oli myös maitoaddikti :),
joskus hän uhrasi viikonlopun, osti litran punaista maitoa,
joi sen kaupasta tultuaan purkista suoraan.
Parkkeerasi itsensä hyvin lähelle vessaa,
myöhemmin täällä maalla sellaisena viikonloppuna
hänet tapasi parhaiten huussista.

Suoraan maatilalta saatu maito ei vaikuttanut
edellä kerrotulla tavalla!

Tiedon murunen näistä koiristakin,
sellainen näyttää olevan monella blogin pitäjällä.

Aaamukahvilla

Musiikkivastaava, ohjelmisto on
hiukkasen yksitoikkoinen, vain yksi korvia
raastava sävelmä!

Marttaäiti kurkisti kuppiin.
Kylmä kahvi ei viehättänyt!

Ulkoportaat suoraan itään, tätä minä
talviaamuina odotan!

Oi onnea!

Jos huomasit että Hanna ja Marttaäiti sekä Nikolai puuttuvat,
niin puuttuvat.
Kanalasta tullaan ulos karjakeittiön kautta,
tytöt huomasivat ikkunalla pörisevät kärpäset,
piti jäädä niitä metsästämään.

Nikolain on tietysti jäätävä pitämään vahtia.

Kaikki tahtovat ulos!

Voi Kultainen kukkoni!

Niiiiin kyllästynyt tähän ainaiseen sisällä oloon.

Nämä pehkut on tongittu jo puhki!

Hanna on samaa mieltä, yritti tunkeutua parin sentin
ovenraosta.

Onnistumatta.
Mutta katsotaan viikonloppuna!

Jotain hukassa...?

Kanala tuntui ja kuulosti hyvin hiljaiselta ja rauhalliselta.
Kuvittelin vain, varmaankin.

ÄitiMartta ei välittänyt ruuasta,
eikö toissapäiväinen makaronilaatikon
loppu vastannut odotuksia.

Onhan se varma, kun aurinko paistaa
alkaa kanala tuntua tosi ikävältä paikalta.

Kurjaa on...

...kanalan pitäjän jättää
kanansa kukkonsa yöksi kylmään kanalaan.

Minun olisi pitänyt elää aikana jolloin ihmiset ja eläimet
elivät samassa rakennuksessa.

Eräänä talvi-aamuna kun Desiree kanani
oli vielä nuorikko, menin kanalaan, D ryyhötti lattialla
hyvin huonohenkisenä. Luulin sen kuolleen,
otin sen syliini ja riemukseni huomasin sen
kuitenkin olevan elossa.
Sieppasin kanasen takin alle ja toin tupaan.

Ajatteluksihan meni , kuinkas sitten? Minulla on vieläkin
ensimmäinen kuljetushäkki jonka ostin, silloin kun meillä oli
kaksi griffonia ja Ville-kissa, häkki oli mukavan kokoinen
kaikille kolmelle.

Rakensin siihen D:lle oman pesän keittiön työpöydän alle.

Saihan se olla irtikin, söi samalta kupilta kissojen kanssa
ja Peikko huolehti siitä, kuten kaikista eläinreppanoistani.

Toipui hyvin ja pärjäsi kanalassa hyvin, oli saanut
mukavasti itsevarmuutta.

Äititytärtä asia kyllä huokailutti, miksiköhän?

Viime yönä jäivät kaikki kuitenkin orrelle,
olisivatkohan lähteneet mukaan jos olisin pyytänyt?

Hyvää yötä! toivottavat:

Vasemmalta: Sisu, Justus ja Lennu
Nuppu ei nuku enää kakaroitten kanssa.

Vasemmalta: Clint, ÄitiMartta, MarttaÄiti, Nikolai,
Hanna ja Aleksanteri

Aleksandra valloitti Clintin paikan ylähyllyltä.

Pieleen meni

Uusi pieni kakkukupu sai minut leipomaan pienen kakun,
laskeskelin että yhtä munaa enempää ei kakkuun voi laittaa
jos kupu ja vuoka ovat noin pieniä.

Tyttären vuokia ovat, lainassa.
Hän sanoi tekevänsa 3:n munan kakun ja siitä tulee näihin kahteen.
Tähän asti pärjäsin jotakuinkin.

Tarttui kuin tarttuikin.
Entäs kun koko jutun juoni oli kakku sen pienen kuvun alla.

Kurkista vasemman olkapääsi yli se on siinä, ruokapöydllä.


Aamulla oli NIIN kirkasta, kukkojen sulat kiiltelivät ja
säihkivät kuin amerikkalainen joulukuusi.

Siinä sitä nyt on, pelkkiä haljuja kukkoin persiitä.

Puolustuksekseni voin sanoa, että Ystäväni
joka kuvaa blogiinsa koiriaan ja kaikkea
muutakin elämästään, on tosi taitava kuvaaja.

Kuvattuaan kanojani tuumasi ettei koirien ja kissojen
kuvaaminen ole mitään verrattuna kanoihin.

Tällä minä lohdutan itseäni.

Omien polkujensa kulkija

Välillä on tullut mieleeni, onkohan Clint kukko ollenkaan?
Kiilto on uusissa kukon sulissa mahtava ja muoto oikea.

Kiekuminen on vielä kuulematta, räkättirastaan kokoisten
olen kuullut jo parkuvan, en paremmin sano.

Kyllä kukoilla on yksilöllinen ääni, sen kuulee selvästi,
vaikkei itse laulaa osaisikaan.

Ei tarvitse huolehtia, ainakin höyhenistö näyttää
kehittyvän, vähän nuhruisen oloinen vielä.

Heikin päivänä

Tekstiviestionnittelua näpytellessäni huomasin,
onhan ne nimipäivät meilläkin.

Keitänpä omalle Heikille lahjan, löytyi pesästä
pintavaurioitunut lahja.
Kukot joskus pesissä rymytessään saavat muniin
säröjä, ne pitkät ja terävät kannukset,
sellaiset munat käytän heti.

Syyn ja seurauksen lakia kanat eivät tunne,
varsinkaan jos siinä välissä on keittäminen.

Joskus kanastakin voi tulla munan syöjä,siis pesästä,
sellaisella kanalla ei ole tulevaisuutta.

Joskus kana munii nahkamunia,
kalkkikuori jää muodostumatta jostain syystä.
Olen nähnyt kanan lähes juostessaan
munivan sellaisen ja syövän sen kiireesti.
En ole huomannut sen vaikuttavan kuorellisten munien
kohteluun.

Joskus kana munia rätkäyttää orrelta
munan, sellainenkin on nahkamuna, näin oletan.
Semmoisenkin syövät.

Poikasille ensimmäiseksi ruuaksi annan keitettyä
munankeltuaista, sehän on niiden ravintoa jo munassa.

Siispä, onnea Heikille munan kera!

Suhteet ja tehtävät

Aleksandran ja Hannan välit ovat hyvin selvät.
Hanna ei karta yhtään ensimmäistä,
eikä säiky ruokaruokakupilla, kääntyy rauhallisestija poistuu,
eikä Keisarinnakaan edes näyttele nokkaisevansa.

Nikolai on palannut tehtäviensa hoitajaksi..
nyt enää jännittää miten pihalle pääsy keväällä sujuu,
onko pelko tehnyt pesänsä kukon pikku päähän.

Näin kanala oloissa en huomaa enää mitään ongelmia.
On se niin ihana!

Kolmas pyörä

Mitä, mitä?

Poistu, Hanna!

Hah haa Aleksandra!
Sinä, ja ihan siiven alle! Turvaanko?

Anna mun kaikki kestää.

KAIKILLE KANA-FANEILLE ja muillekin

Tuoretta postia Sri Lankasta
tuli tänä aamuna sähköpostiini!

Siis ihan tuoretavaraa!

Klikatkaa suuremmaksi ja ihailkaa ja ihmetelkää,
paikallisia maatiaisia.

Täällä blogissani on viime talveltakin saman
Asko ystäväni kanakuvia.

Kiitos Asko ja Ulla!

Kanalan ilmassa närkästystä

Rinta pullollaan, kiukusta varmaan

Clintin äiti

ÄitiMartta ja Hanna
Hannan asema on vakiintunut, suoraan kakkoseksi

Aleskanteri piparkakkukukko

Clint yksin taivaan rajassa,
lopetti piiskutuksen,
mutta äännähdystäkään en ole kuullut sen jälkeen,
kiekumisesta puhumattakaan.

Niin välkehtivä Nikolai

Heikin kanssa meillä on
tulevaisuus-juttuja.

Aamiainen myöhästyi pari tuntia.
kaikki olivat nyreissään.

Aamun kukot ja kukkoilut

Nikolai on vielä katkera sen hirveän päivän
jäljiltä, Heikki oli valmis ottamaan luulot pois
ylemmältään.
Nikolain pelastin tähän samaiseen undulaattihäkkiin
kamalan huonokuntoisena ja puolustukyvyttömänä.

Silloin tällöin tapaan Nikolain lällättämässä
tässä häkin vierestä, molemmat kiljuvat
toisilleen varmasti jotain painokelvotonta.

Kunnes Aleksanteri saa kyllikseen...

ja pojat lopettavat HETI ja hiljenevät.
Eikä ISOn tarvitse nokkaansa avata.

Nuorimmainen ja hiljainen Clint seuraa kaukaa ja mykkänä.

Olen unohtanut kertoa, leivoimme jouluksi (P+minä)
piparkakkukukkoja ne ovat

ALESKANTEREITA