10x Toivotuksia

Minä olen Pontus
Kyllä on ollutkin levoton vuosi
kaikkeen kuitenkin tottuu...
Rauhaa toivottelen!

Minä olen Ellinoora
Paljon uutta väkeä
ei suunnitelmiin aikaa
eikä tolkkua,
Järjestystä toivottelen!

Minä olen Vappukukka
Vilkasta on,
ei paha
Hyväksyntää sitä toivottelen!

Minä olen Nuppu!
Elämä on ihanaa
ja kaunista
pojat, villit, tenavat
Kauniita tapoja toivottelen

Minä olen Lennu
minä vaan leikin
enkä toivottele,
Minä leikin

Minä olen Wiljami
en oikein muista miten jouduin tänne
kumma paikka, ei hassumpi
Suvaisevuutta, minä toivottelen

Minä olen Justus
leikkiminen on kyllä kivaa
mutta
Syliä, lämmintä syliä, toivon kaikille

Minä ole Liinus
enkä toivo kenellekkään
niskaan hyppijöitä
ruuan varastelijoita
omaan paikkaan tunkeilijoita
enkä toivottele mitään!
Kenellekkään!

Minä olen Sisu
Mikä SISU minä olen tyttö ja kiltti
Toivon että jokainen nähdään
sellaisena kuin se on
Sitä minä toivon!

Pojille maistuu maito

Lennu (edessä) ja Justus

Pojat ottavat hurjasti kiinni tyttöjen etumatkaa kasvussa.
Ellinoora imettää vielä useita kertoja päivässä ja aina siellä on Lennu.

Luonne-eroja alkaa jo olla näkyvissä, yhtäläisyyksiä tietysti
myös, kumpikin tulee mielellään
lähelle syliin ja viereen, pehmeitä mutukoita.

Kurri (rasvaton maito) ei kelpaa, mutta punaista
lipitetään mielellään.

Piironki jonka ostin eräältä vanhalta rouvalta kauan sitten.
Siinä on monta (3) lokeroa päällä joissa kaikki
kissani ovat,Ville ensimmäinenkin, viihtyneet tuolla ylhäällä.

Piirongin oli Vanhan rouvan sisar pelastanut
polttopuiksi joutumasta syksyllä 1939, juuri ennen talvisodan
syttymistä.

Paikoin siinä vikoja ja vammoja
jotka joku toisenlainen ihminen olisi jo korjauttanut,
minä en, kun katson peiliin löytyy lisää vikoja.

(Kello on todellakin seitsemän, vaikka on valoisa.
Kellosta katkesi vetojousi, se siis seisoo)

Ei kai siitä enää...

...olisi mitään tullutkaan.
Viimeinen ruukkukukkani. Ei sittenkään,
onhan minulla vielä yksi,
Marraskuun kaktus, katonrajassa riippumassa.

Olemme kokoontuneet yhteiselle ilta-aterialle.
Talossa on tapana.

Emme sentään kaikki, Pontuksen piti lähteä vielä
käymään pihanperällä.

Kissajuttujakin

Lennu on rohkea kokeilija, nukkumapaikaksi kelpaa
mikä vaan: halkolaatikko, kukkaruukku ja nyt muovipussi.

Kerroin aikaisemmin tästä kissojen buduaarista/
maaseutu-residenssistä. Ensimmäisen kerran näin
Wiljaminkin sitä hyödyntävän.

Vappukukan maito alkaa ehtyä,
sen huomaa kun katsoo jonoa Ellinooran
välipalabaariin. Justus taisi keretä ensimmäiseksi.

Kädentaitoja

Poikasen taiteiluja syksyltä

Lennu-pikkuinen

Liinus-jörrikkä

Tuolin selkämykselle jätetyt kuuluvat lattialle.

Kuka hoitaa kakaroita?

Ylös sieltä au-äidit!

Kakaroita hoitamaan!!

MINÄ OLEN AINOA JOKA TÄÄLLÄ JOTAIN TEKEE!!!

Ei huoltajuuskiistoja

Ellinoora ja Peikko ovat päätyneet yhteishuoltajuuteen.
Jos toinen pojista hyppää/putoaa sängystä toinen jää sänkyyn (Peikko),
toinen (Ellinoora) koska ei osaa kantaa pentua takaisin sänkyyn
menee lattialle lohtutissin kanssa.

Pientä painia

Ellinoora ei poistu lähituntumasta jos
kamerassa on virta päällä.

Tämä on niin riemastuttavaa kun kerkesin
ajatella että tästä painijasta ei tule "kissakaan".

Lyhyiä ovat erät näissä otteluissa.

Peikko on nukkunut koko ajan tämän sänkyni alla, kuten ennenkin.
Minä muutin "Poikasen huoneeseen".
Helteellä en kestänyt Peikon huokailuja ja paikan vaihtamista
ja ihan vain muuten minun herättelyäni.

Nyt olen luullut ettei Peikko nouse sänkyyn, hah haa!
Hän on vain siivonnut jälkensä ja ollut varuillaan,
kuullessaan minun nousevan ylös toisessa huoneessa.

Siis Peikko on nukkunut koko ajan Ellinooran ja
pikkupoikien vieressä.

Saisinko ? Elli, jookos yksi pieni muisku?

Peikon ja Ellinooran syvä ystävyys

Vain ihan vähän suostuttelua...

No, olkoon menneeksi, yhdessä ja ihan pikkuisen!

Sunnuntain aamuhämärä

Salomaan torpassa heräillään...

...kömpivät äitinsä kainalosta...

...hyvinkö nukuit kirpun kokoinen...

...hyvin! enkä ymmärrä ollenkaan, kuinka niin
en näytä ruudinkeksijältä?

Nyt lopeta tuo homma,
poikien on aika ruveta aamutorkuille!

Ellinoora v.2002

Ei ollut minulla digi-kameraa tuona vuonna.
Ihan tavallisia paperikuvia otin vielä silloin.

Selailin tässä joutessani muutamaa laatikkoa joissa näitä
henkilökohtaisia dokumentteja on irrallaan.

Pysyvätkin - luulen- sen verran pahaksi on tämä
arkistointiongelmani päässyt.
Otan nyt sitten digikuvia paperikuvista.

Ellinooran äitiys

Kyllä kissaäiti on kissaäiti,
vaikka se tulisi kohdalle hieman vanhempanakin.

Olin epäileväinen Ellinooran sopeutumisesta hyvän äidin rooliin.
Turha huoli oli se. Pojat kasvavat kuten Vappukukan tytötkin.

Se mikä on ollut ihmettä minulle, on se että Ellin sietokyky
kaikenlaisia asioita ja tapahtumia kohtaan onkin
äkkiä aivan loputon. Ei ensimmäistäkään sähähdystä
millekkään tapahtumalle.

Sisu ja Nuppukin saavat käydä kurkistelemassa
serkkujaan aina kun sattuvat kerkeämään.

Syksyistä satoa

Jos jotenkin yrittäisin kuvata viime torstain tuntoja
en pystyisi siihen, ei ole minulla semmoisia sanoja.

Päivä alkoi siitä kun kanalassa löysin pesästä
yhden piipittävän virkeän poikasen.
Pesästä jossa tiesin olleen jo pitkään muutaman
munan ja joita koko parveni oli hautonut
kulloisenkin tarpeensa mukaan.

Siirsin laatikon kanalan puolelle ja jätin ajattelemisen illaksi.

Illalla alkoikin todellinen draama sisällä,
Elli ensikertalainen oli totisen paikan edessä.
Supistukset olivat heikkoja mutta synnytys oli käynnistynyt.
Pieni häntä ja pienet jalat olivat olleet lliian kauan näkyvillä,
eikä mitään tapahdu.

En uskonut pennun selviävän,
varpaat olivat jo tumman siniset.
Niin kuitenkin kuudelta (18.00) kirjasin ensimmäisen syntyneeksi,
parkuvan ja kitisevän pennun kääräisin pehmeään pyyheliinaan,
puhaltelin sitä lämpimillä hönkäyksillä,
hengitti ressu mutta paleli ja synnyttäjä makasi silmät kiinni
reagoimatta mihinkään.
toisella kädellä silitin Elliä ja toisessa oli pentumytty
ja minä huokailin siinä välissä. Puolen tunnin kuluuttua
toinen pentu putkahti nopeasti ja liukkaasti maailmaan.
Kohta Ellikin virkistyi sen verran että nuoli pienen hetken
pentua jonka panin hänen eteensä.
Nyt takaisin kanalaan:
myöhään ilalla vei ainokaiselle poikaselle ruokaa,
Siellä olikin kaikki hyvin, olin samalla iloinen
että poikasia oli vain yksi, tähän vuodenaikaan.
Seuraavana aamuna:
nostin kanan ja poikasen oikeaan häkkiin.
Iltapäivällä palasin kotiin:
Ja häkissä onkin EmoMartta ja KAKSI poikasta.

OLIPA VÄHÄLLÄ ETTEN PILLAHTANUT ITKUUN


Viikonloppu olikin mukava rauhallinen, mitään ei syntynyt,
ei kyllä ketään kuollutkaan.

Kaksi pulloa punaviiniä tulimme tuhonneksi.

Sunnuntaina keräsin yhden herkkutatin (kuvassa)
ja viisi voitattia niistä tein höystön sipulin ja creme frechen kanssa,
se levitettiin pannulla paistettujen, leivitettyjen ja voissa
paistettujen kyljysten ja tilliperunoiden kupeeseen.
Siis mässäiltiin rasvalla reilusti

Sisarukset

Ellinoora ja Vappukukka ovat siis sisarukset.
En muista tapahtumaa joka rikkoi heidän välinsä,
vaikka kyllähän kissa on niin monimutkainen olento,
ettei sellaista ole välttämättä edes ollutkaan.

Katsokaa nyt tätä kuvaa.
Ellin synnyttäessä, ihan pahimmillaan parkuessa,
Kukka tuli ihan viereen katsomaan,
haluan uskoa että oli hän ihan huolissaan.
Lieneekö Elli edes huomannut, vaiko ei vain välittänyt.

Tämän tilanteen soisi jatkuvan tulevaisuudessakin.

Elli on kyllä aika taitamaton lasten hoitamisessa.
Tulee ihan mielellään syömästäkin suoraan
lasten luokse, vaikkei oikein hallitsekaan tilannetta.

Voi olla että joudun opettamaan
suolen ja rakon toimittamisenkin.

Pumpulia kostutetaan lämpimällä vedellä
ja sivellään perä-aukkoa kohti,
että saataisiin refleksi toimimaan.

Pientä paniikkia

Tämä ei ollut yllätys.
Ellinooralle se näytti olevan.
Uudelleen laskettu hänen ikänsä on kahdeksan vuotta.
blogini ihan ensimmäisiä kertomuksia on Ellinooran
syntymiskertomus.

Ykkönen syntyi eilen illalla klo 18.30,
synnytys oli vaikea.
Hädissäni yritin etsiä eläinlääkäriä
jonne voisimme pillit päällä lentää.

Puhelin olkapäällä, sydän hakaten, kelasin
miten toimia, nyt olen iloinen koulutuksestani,
keskenjääneenäkin siitä oli apua tässä hädän paikassa.

Kakkonen syntyi klo 19.00
ilman ongelmia.
Suloisesti putkahtaen täysin ehyiden kalvojen sisällä.

Minä olin ihan puhki, ihan itketti kun korjasin
jälkiä sängystäni, verta ja vaikka mitä.

Hiippailija

Ellinoora ja Vappukukka eivät ole ystäviä,
eivät ole koskaan olleetkaan.
Sihisevät ja suhisevat toisilleen aina ohikulkiessaan.

Minua se häiritsi kauan, kunnes huomasin
että se on vain sellainen heidän juttunsa, ei karvat pölise,
eikä veri vuoda.

Nyt kun Vappukukka on sisällä pentuineen, Ellinoora on
NIIN varovainen sisällä käydessään että
sitä tuskin huomaa, kuule ei ainakaan.

Poikanen oli ottanut tämän kuvan, se kuvaa tosi
hyvin Ellin aaveen omaista liikkumista nykyisin.

Huh, huh!

Kissa ON viisas eläin.
Toinen kissa voi olla hieman viisaampi kuin toinen.

Erityisen viisas se on siksi, että se on kesyttänyt
palvelukseensa sen osan ihmisistä jotka
nöyrästi hoitavat sen tarpeet,
tämän itse ollessa estyneenä.

Minä, tyhmä olen sen sijaan luottanut siihen,
että jos en valita talvella kylmästä,
en tarvitse valittaa kesällä kuumasta.
Viimeksi onnistuin vuonna 1962,
tyhmä olen!

Peikko ja Ellinoora

Meillä ihan vaan ollaan,
varjossa tai auringossa.
Samaa rauhaa Teille kaikille!