Jäljen jättäjä

Joskus tielle osuu ihminen jolla on taito kohdata toinen ihminen.
Kohdatuksi tuleminen jättää jäljen,
siitä yrittää pitää kiinni, vaikka sen ei ollutkaan tarkoitettu
kestämään päivästä toiseen.

Sen oli tarkoitus avata ikkuna ulos, tai sisälle.
Antaa rohkeutta astua ovesta sisään tai ulos.

Jättää pelko ja jättää painolasti.

Heittäytyä etsijäksi!

Ihminen kohtasi minut,
kun olin niin heikko kuin ihminen voi olla

6.10.1962 oli lauantai

Tämä päivä, 6.10 on minulle
hyvin henkilökohtainen surun päivä.
Oikeastaan se ei enää ole surua, vain haikeata muistelua.

Minun lapsuuteni loppui vuonna 1962 tähän päivään,
oikeastaan voin sanoa kellon ajankin, se oli 16.45,
ei mikään ollut enää samaa, ei tuntunut samalta,
ei näyttänyt samalta.

Äitini oli juuri kuollut (kolmas äitini).
Blogissani on kuva Hänestä: tunniste, Pääsiäisen aika 5

Se kuva on viisikymmenluvun lopulta, naisvaltainen
elämänpiirini oli vielä voimissaan.

Oikealla istuu kaksi vuotta aikaisemmin kuollut toinen äitini,
vanha arvokas neiti Hänen vieressään
oli kuollut vuotta aikaisemmin.

Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän ihmettelen:
Mistä ihmeen aineesta lapset tehdään, että
he kasvavat ihan tavallisiksi ihmisiksi kaikesta huolimatta.

Minä olen elänyt hyvin onnellisen elämän.

Ristiriita

Tänään olen ollut hieman haikea.
Pehmeän Mieheni kanssa meillä oli tähän aikaan vuodesta , menossa (joka vuosi) väite - vastaväite, hyökkäys - puolustus keskustelut, ei sen vähemmästä aiheesta kuin, alkaako syksy juhannuksesta vai ei. Olisipa mukava jahkailla siitä nyt.

P.S Hän oli meidän perheen optimisti ja minä se toinen. Minä olin sitä mieltä että kesä loppuu 1.9.