Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









Näytetään tekstit, joissa on tunniste hautominen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hautominen. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Oman kananpitoni alkulähteillä

Kolme Isa Brown hybridiä
Vieno, Sointu ja Lempi, ihan ensimmäiset.

Tosi äksy kukko, tuli mökkiin aikuisena.
Aika karkea luonteinen, ei tarvinnut vahtikoiraa pihalla,
joutui sunnuntai-lounaaksi naapuriin.


Ensimmäiset maatiaiseni, Jussilan kantaa.
Ostin neljä untuvikkoa, sain kolme kukkoa ja yhden kanan.

Kaksi kukkoa sai kodin naapurikunnasta.
Minulle jäivät, Eeva ja pAdam


pAdamilla oli tosi kuuluva ääni.

Ne ensimmäiset, auringon otossa.


Suunnittelemani haudonnan lähestyminen sai minut
selailemaan keräämiäni haudonta tietoja.

Siitosmuna-asiaa tiedoksi, ole hyvä!

torstai 2. syyskuuta 2010

Rauhallinen aamu - niinhän minä luulin!


Se alkoi ihan tavallisena, aamiaisen valmistamisena.
Tästä puuttuu omani, no ei väliä,
enhän minä muutenkaan syö aamulla.
Kahvia tiputin jo aamupuhelun aikana.

Kesän muututtua syksyksi on mielessäni ollut
inventaarion tunnelmia.
Hektinen on yksi uusimmista sanoista joihin olen mielistynyt,
Sitähän tämä elämä on ollut viime aikoina.


Mikä se olikaan se kaaos-teoria?
Oliko se niin että uusi aalto kaataa entisen kaaoksen
vai tuplaako, vai ihan triplaako se kaaosta, minä en enää tiedä!?

Kanalaan ruokaa...
Silloin kuulen lattialla olevasta laatikosta
potpotusta jonka olen oppinut tunnistamaan kanakielestä.

Sillä tavalla kana juttelee pikkuisilleen!!!!!!!!!!!!!

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Yö Salomaalla

Olin jo Poikasen vieressä sängyssä kun muistin, että
en muistanut sulkea kanalan ovea. No lämmin kesäyö (ja pimeä)
läksin vielä naturel sulkemaan sen.

Päätinpä laskea kanat samalla ovatko kaikki tulleet sisälle.
Voi kauhistus!!!
Hautova Äiti ei ollutkaan laatikossaan, kerkesin jo hätääntyä
kun näin tumman hahmon makaava hieman etenpänä
pelkäsin jo pahinta.

Tämä haudontahan oli jo alunperin mielestäni tuomittu
epäonnistumaan.



Nostin kanaparan ruumista, se olikin hyvin elävä ja HYVIN ÄKÄINEN,
nokki minua kuin turkkilainen...
syykin paljastui!

Minä veikkaan että tässä on kukkopoika.

Minulla ei ollut shamppanjaa jonka olisin poksauttanut, on vain STROH´in
Jagertee ´tä (60%) ja kamalan makuista.


Huomenna avaan muut munat ja katson mitä
niissä on tapahtunut.

Seuraavaksi varmaankin häpäisen itseni jollakin lailla
jos en mene nukkumaan.

lauantai 26. kesäkuuta 2010

Martan juhannus



Pitkää mieltä ja kärsivällisyyttä
Sinulle Marttasein.

Tiedotus

Täten teen tiettäväksi:
yksi Martta niminen kanani
on päättänyt
aloittaa haudonnan.

Tuloksellinen haudonta
olisi vaatinut
aktiivisemman kanssa käymisen
kanojen ja kukkojen välillä.

Tämä Martta on kuitenkin
järkkymätön päätöksessään.

Seuraamme tilanteen kehitystä.
Tänään on kolmas haudontapäivä.

Kana hautoo kolme viikkoa!