Fasaanin jäljillä

Kissan hiekkakompostina on minulla tuolla metsän
laidassa oleva kauan ennen minun
aikaani kaivettu iso kuoppa.

Sinne kärrään kesällä rikkaruohot
ja kaiken sellaisen mitä ei pieneen kompostoriin
voi laittaa.

Tämän päiväisellä käynnillä huomasin fasaanikukko-naapurini
jäljet. Uusia olen odotellut pari viikkoa.

Olin jo suruissani onko keväinen kosiskelijani
sortunut nälän ja vilun tai ketun kynsiin.

Hurraa tuoreet jäljet... oli uppuroinut paksussa lumessa
kuivaajan seinustalle jonne laitoin niin suojaan lumelta kuin
osasin jyviä tarjolle.

Mahdollisesti kuulen keväällä "kaunista" fasaanin laulua
ikkunani alla jonain aikaisena aamuna :)

Tänään onkin ollut monta ilonaihetta!

Pakkasia pittäissä on päevä männynnä

Itään, autotallin ja navetan välistä nousee kesä-aurinko.

Yritin asetella tuota Karjalan käkeä, mutta itään päin on sen mieli,
sen nokka näyttää suunnan mihin joutsenet ja kurjet keväisin isoina
auroina lentävät.

Kerran olin navetan katolla, naakan pesää piipusta korjaamassa,
kuulin jo kaukaa joutsenten töttöröö-laulua.
Ääni vaan läheni ja hetken luulin että aikovat pudottaa minut katolta,
eivät väistäneet yhtään.

Ylöspäin on vaikea arvioida matkaa, silti arvioin että
muutama metri jäi ilmaa väliin.

Ikkuna länteen, kesällä iltaruuan aikaan
jos istuu tällä puolella pöytää, saa pitää lippahatun päässä.

Aurinko paistaa tuon oikean puoleisen
ikkunan oikeasta reunasta silmiin.

Siinä on kissoille kuukuuspuuta keinutella itseään,
hentoinen on tuo cafe-tanko, kestää minkä kestää.

Syksy on minua kouluttanut näissä asioissa.

Sulkasato ja karvanlähtö

Joku aika sitten luin jutun jossa ihmisiltä kysyttiin
esim. sulkasadon merkityksestä.
Ei liene yllätys että arvelut olivat kaukana tiedosta.

Alakuvan höyhenet ovat tänään kerätty eteisestä,
niissä näkyy jo miten huonoksi höyhenpuku vuodessa
kuluu. Sellainen höyhenys ei ole eristävä eikä
vettä hylkiväkään, on olemassa myös syöpäläinen
joka syö höyhenistöä mutta ei itse kanaa.

Yläkuvan isosta siipisulasta näkee selvästi
miten tärkeää on sulkasato,
jos joka sulassa olisi tällaisia aukkoja,
miten lentäminen onnistuisi.

No, kun on kyse kanasta lentäminen ei ole paljon parempaa
ehyilläkään siivillä. Mutta se on jo toinen juttu.

Peikon "höyhenet" varmaan erottuivat.

Naakkaperspektiivi

Länteen, pihaan tulotie
Itään
Pohjoiseen

Naakkojen pesimäpaikka oli tarkastettava.
Vuosi vuodelta se tuntuu
yhä uhkarohkeammalta.
Avoimet korkeat paikat ovat aina
tuntuneet kovin turvattomilta.
Lapsensa vielä haluavat siellä kasvattaa!

Kesäasukkaat

Ei päivääkään, kun tässä talossa on asukkaat. Pääskysen pesiä ei ollut tällä tontilla kun muutin tänne. Lampaat muuttivat mukanani, ja kas kummaa seuraavana keväänä tulivat kesän tuojatkin. Ruuastahan se on kiinni mihin kotinsa laittaa.
Tällä kylällä karjatalouden loppumisesta on jo kymmeniä vuosia.

P.S Melkein alkoi uudelleen, olin saamaisillani Lapin lehmän sonnivasikoineen!
Hyvin läheinen taho ilmaisi oman mielipiteensä voimallisesti - oli eri mieltä.

Töinen juttu

Tämäkin kuva on historia kirjasta.
Nämä eivät ole kananpoikasia, ne ovat kalkkunan untuvikkoja, ikä kolme vuorokautta ja niitä oli kolmekymmentäkolme!!!
Kasvoivat kauheata vauhtiä, söivät hirveästi, paskoivat enemmän kuin söivät.
Kasvaessaan menettivät hieman suloisesta ulkomuodostaan.
Ne oli pakko pitää tarhassa (33).
Vertaansa vailla oleva elämänkokemus.

Asumalähiö

Huolta aiheuttava slummi naapurustossa, useamman kevään ajan olen ajatellut pudottaa tämän kylän asumukset polttopuiksi. Asukkaat eivät ole hyväksyneet katottomia, tikkojen laajentamia oviaukkoja ja muuta kurjuutta joka asumuksessa. Alapuolella vaanii kuitenkin lentoon lähteviä lapsia useanpikin todellinen vaara. Siis taas tämä ongelma; purkaa vai korjata?