Savolaisia juuriltaan

Siinäpä näille kahdelle ikioma paikka kasvaa ja kukoistaa.
Jäivät "ylimääräisiksi" sieltä itäisestä
metsän istutuksesta.

Istutimme yhdessä nämä tänne Satakunnan multaan,
Salomaalle portin pylväiksi.

Juhlan jälkeen työtäkin

Kasva kuusi, nouse latva
taivas olkoon rajanasi.

Lastenlapset aikanansa
mittailevat, muistelevat:
Mikä mahtoi olla vuosi?
Lämmin kesä lienee ollut ?

Juuret kasvoi Isän maahan
Paksu tyvi ruokki rungon.

Latva virui taivoon asti!

Mamman osuus rajoittui eväiden tekoon
ja temppuilevan kameran kanssa touhottamiseen.

(Tämä onkin MIESTEN työtä)

Peikko nautti, hyttysistä ei tietoakaan.
Varjo soi viileyttä.

Yhteistyöllä taimi kerrallaan urakka väheni.
Kukaan ei tiuskinut tai hermoillut,
eikä parkunut tai kiukutellut.

Kaikki RAKKAAT saivat nimikkokuusen,
taisipa joku saada useammankin.
(Sisu kissa ainakin)

Peikon huvitus!

Kahvitauolla teimme metsälenkin, siellä Mamman pieni
paimenkoira sai ilmiselvästi menosuunnastamme
hajun, niskakarvat nousivat pystyyn ja matala urina kuului
syvältä kurkusta.

Metsästäjä vierelläni epäili kenties hirveä,
käännyimme takaisin ettemme häiritse turhaan
metsäisten elämää.

Pienen matkan päässä olisi ollut majavalampikin,
toisenlaiset kengät jalkaan kun suunnistamme sinne.


Kaksi kaunista kuusen tainta jäi tähteeksi :)

Sitä kuusta kuuleminen...

Takapihalla seisoo vakaana kotikuusi.
Alimmat oksat muodostavat pienen asunnon.

Iän määritykseen en pysty, tanakka ja varmasti vanha.

Luoja kasvua ja ikää lisätköön!

Suklaakirsikka

Enpä paljon houkuttelevampaa hedelmäpuuta voi kuvitellakaan
kuin suklaakirsikka. Kotimainen ja kauniisti rakentunut.

Itsepölyttyvä mutta hyötyy muista kirsikkalajikkeista.
Voisiko enemmän edes toivoakkaan.

Ajattelin istuttaa se keskelle perennapenkkiä.

Siinä se vanhenisi ja tuottaisi satoa
kauan minun jälkeenikin.

Saadaanko omenia

Tuuli on hyvä luonnon voima,
aivan kuten tyynikin.
Omenapuiden kukkiessa sydäntä särkee
terälehtien valkoiset pilvet tuulessa.
Joka vuosi tuuli repii osan kukista.
Pölyttäjähyönteiset tekevät pitkää päivää.

Sain itsenikin kuvaan,
tuosta varjostakin tuli niin nostalgisia muistoja,
joka ikisessä valokuva kansiossa näitä oli.
Kuvaajan edessä rivi totisia sukulaisia
juhlavaatteissaan.

Outoa että en ole aikaisemmin huomannut
miten kanat syövät ahnaasti
terälehtiä puiden alta.

Päärynäpuu

Kaksi kirjoittamatonta lehteä.

Minulla on hämärä suunnitelma, tämä ihmisen taimi
ja tämä päärynpuun taimi voisivat hyvinkin tehdä
seuraa toisillensa... jollakin tavoin. Kasvaa yhdessä,
mitä ilmeisimmin. Jotain muutakin, kuten jo kirjoitin
hämärtää vielä.

Sain tämän puuntaimen samana keväänä kun
Poikanen syntyi, Kansalaisopiston Päärynäpuu-illassa
kysyttiin miksi itse kukin arvelisi olevansa oikea
omistaja ko puulle.
Sanoin etten ole koskaan nähnyt päärynöitä puussa,
enkä maistanut kotimaista päärynää.

Sain se pienen risun jota puuksi kutsuttiin.

Omenapuun elpymistutkimus

Vanhat omenapuut voivat virkistyä elolle ilman isoja
elvytystoimenpiteitäkin, luulen.Yhdeksän vuotta
sitten annoin tälle puulle kuolemantuomion.

Vuosi vuodelta se on lisännyt lehtien, kukkien ja
hedelmien määrää. Muotopuoleksi näkyi jäävän
liekös se niin kovin tärkeää.

Omenapuu tarvitsee seuraa voidakseen hyvin.
Tutkimuksessa mukana 1 omenapuu ja 1 tutkija.