Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Voitaisko vaikka pelata?

Ensimmäinen peli:
Pelin kulku noudatti melko tarkoin tekijöiden sääntöjä.
Tuttu ja turvallinen, vaikka manner oli vaihtunut,
sitten lapsuuteni.


Ennen toista peliä olin hetken selin,
pelivälineet olivat jo jaossa.

Mitenkäs nämä rahat olet jakanut tällä tavalla?

Äsken oli liian vähän rahaa, pitää olla niin paljon että voi lentää!

Minulla on vähemmän.

Älä huoli Mamma minä maksan Sinunkin matkat!



Ja peli alkoi!
Elämäni vaudikkain lautapeli,
lentelimme emmekä käännelleet nappuloita
kuin silloin tällöin!
Lensimme yhdessä tuonne ihan etelään, ongelle, pelkäsimme haita,
lensimme takaisin syömään pohjoiseen banaaneja.

Lentojakin maksoimme silloin kun muistimme!

Rahaa sai pankista kun vain haki.


Voi pojat että oli hauska matka!

Nakkituuvingin teko meinasi ihan unohtua.
Suosittelen sydämestäni tätä peliä kaikille!

Ei kommentteja: