Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Mopon osa - jatkuu

Se aamulla irroittamani osa - se oli ihan oikea.

Kädethän siinä likaantui, toin osan ulkoportaille odottamaan kunnes
olen pessyt käteni ja kerännyt tavarani joita oli taas kertynyt.

Tyttäreni ilakoi surutta täysille kasseilleni joita kannan (autolla kuitenkin) edestakaisin tätä viidentoista minuutin matkaa vien ja tuon.

Oli aika lähteä, kolme kassia ja silti muistin tuon putkenkin, pakkasin autoni
peräkontin, erityisen iloinen olin etten myöhästy ensimmäisenä aamuna Poikasen hakemisessa uudesta hoitopaikasta.

Isoinvelikin oli iloinen saadessaan putkensa, se oli vain haettava peräkontista.

Jossa se ei ollutkaan - se jäi autotallin lattialle, siihen ihan auton viereen.

Olipa hyvä etten ajanut lähtiessäni sen päälle. Joopa Joo!!!

2 kommenttia:

Millan kirjoitti...

:)) Onneksi en ole ainoa harvapäinen..

Maria Veikontytär kirjoitti...

Et todellakaan. Tuo 15v otti minut kainaloonsa ja lohdutti: Mamma ei se haittaa, kerkeäähän sen.