Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.
Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.
Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.
Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.
Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.
Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Johtopäätöksiä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Johtopäätöksiä. Näytä kaikki tekstit
maanantai 8. marraskuuta 2010
torstai 4. marraskuuta 2010
Kuvakulmauksia






Minä olen ottanut kaikki nämä kuvat (monta muuta näiden lisäksi)
tällä viikolla!
Ilahduttaakseni itseäni ja kaikkia Teitä joita kanalani tulevaisuus on
koskettanut.
Minä en ymmärrä?!
Kun menen kanalaan muutun joksikin ihan toiseksi tosi tumpeloksi,
kyllähän minä näistä hommista ja
kamerastakin olen selviytynyt aikaisemmin.
Tässä iloksenne tämän viikon kokoelma kanalan kuulumisista.
Elävien määrä on pysynyt vakiona tasan 100% selviytyneistä.
Jotain on vialla, jossain.
keskiviikko 4. elokuuta 2010
Eläinrakkaus
Ihan pienenä tyttönä, kun olin saanut uuden kodin,
elämäni oli saanut ihan uudet puitteet,
minulla oli unelma joka sitkeästi kasvoi mukanani.
Saisinpa kissan tai koiran tai pikkusiskon.
Mitään niistä en saanut, uudet äitini olivat, uskon niin,
asian tarkoin harkinneet.
Minä ajattelin usein ja vakaasti,
Kun minä olen iso, minulla on paljon eläimiä.
Tämä vain siksi, että jo pienet lapset todella voivat tietää
itsestään asioita jotka ovat tätä pientä ihmistä ihan kokonaan.
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
Kirpputoripettymys
Kirpputorit alkavat kovasti muistuttaa halpatuontitavara-kaupoilta, eikö se ole luvatontakin, uuden tavaran myynti kirppiksellä?
Oli sentään yksi pieni vanhan ajan osto- ja myyntilliike, siellä oli mukava mies myymässä sekaisessa (kuten kuuluukin) pikkuliikkeessä kaikkea maan ja taivaan väliltä, katselimme ja joimme kahvit.
SPR:n Konttikaan ei pettänyt, oli uudistunut sen jälkeen kun viimeksi kävin siellä.
Viimeisessä kaupassa jossa kävimme (Prisma), Poikanen huokaili: Ihan tylsä tämä kirpputori.
Uskoimme Häntä ja läksimme kotiseudulle.
Ilmakaan ei ollut mukava, kostea, pilvinen ja ikävä.
Olisikohan pitänyt jäädä kotiin, vaikka leipomaan!
P.S Eilinen parturikäynti oli tehnyt Poikasesta NIIN ison pojan näköisen.
torstai 25. maaliskuuta 2010
Hoitopaikan tapahtuma
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


