Hyvä on hiihtäjän hiidellä...

 ...jos ladun tekijä ajaa edellä,

 eikä tasainen järven jää aseta liikaa paineita!

Tänään Vili tunsi olevansa jo riittävään rohkea

tutustuakseen tähän kylmään puoleen elämästä.

 Miehet kävivät verkoilla (pelastivat vihdoinkin sen

verkon uittolauda) ja saivat kalaruokatarpeet koko

talon väelle. Saaliiseen oli tutustuttava lähemmin.

Sitten iloisesti kohti umpihankea.

Talviverkoilla

 Olen joskus pienenä ollut mukana verkkoja katsomassa,

se tarkoittaa että verkot ovat jo jään alla.

Tekniikan niiden sinne saamiseen olen ymmärtänyt jollain lailla,

kokemus on kuitenkin ollut hyvin puutteellista.

Ostettiin kuhaverkko (1)  ja kaksin lähdettiin sitä laskemaan.

Avanto tehtiin moottorisahalla, kelalla oli valmiiksi mitattu 

oranssia narua verkon pituus. Naru kiinni uittolautaan ja

laite avantoon.

 Sahattiin toinen avanto KUULOHAVAINNON

perusteella, minä kuuntelin! ei ilmestynyt lauta sinne minne piti.

Etsittiin ja sahattiin, viima jäällä oli huikea!

Erämies ei helpolla anna periksi. Minä kyllä.

Tämä aihe jääköön tähän, häneltä meni monena päivänä AIKAA

asian selvittämiseksi.

Verkko oli kuitenkin laskettava kuhan himossa.

Ensimmäinen saalis oli:

3.5kiloa kuhaa, kaksi kalaa: vajaa kilo ja hiemen yli kaksi kiloa.

P.S Uittolauta oli jäänyt kiinni jäässä olevaan halkeamaan

useita metrejä ennen nousuavantoa.

Vili ei osannut arvostaa keitettyä kuhaa.

Rajattomia unelmia

 Sodan jälkeen kolttasaamelaisten asuttamiseen

uudelle kotiseudulle valtion puolesta suunniteltu

talo.

 Ensimmäinen joka on mielestäni

sielulleni TÄYDELLINEN KOTI.

Mies metsästäisi ja kalastaisi, minä säilöisin

ja ompelisin vaatteet.

Yhdessä marjastaisimme, varustautuisimme

talveen ja pimeään.

Joskus saisimme vieraita, piisissä palaisi tuli,

väsyttyään saisi kellahtaa vuoteelleen ja

hiljainen puheen porina korvissaan nukahtaa.

Miehen unelma,

jospa tuosta NYT hyppäisi lohi, kymmen kiloisen

selkään hyppäisin pelkän puukon kanssa.

Unelmat yhtyvät ainakin sen kalastuksen suhteen.

Riemukas kalastusmatka

 Saaliittomaksi jäänyt kalatusmatka jäi pahasti

kaivelemaan Poikasta.

Mamman ihmeeksi kalakukkoa olisi saatava ihan heti!

 Sopiva (sateeton) ilta, ja matojahan

tänä kesänä ei ole kauan tarvinnut kaivella...

 Onget järveen ja ahvenien nostelu veneeseen alkakoon...

 Poikanen nosteli tuon isomman kaltaisia 345gr, ja pienin

oli Mamman 11gr. Tosin lajirikkauden voitti Mamma:

toinen kala oli samanmoinen särki:)

 Tyytyväiset kalastajat kotimatkalla,

tuuli nousi nopeasti ja melkoisessa pärskeessä

saavuttiin kotirantaan.

Iltaongella

 Viime kesäinen ongintamatka on kangastellut Poikasen

muistissa koko talven. Silloinen saalis olikin

mahtava, kookkaita ahvenia kiskottiin veneeseen

runsaasti. Lupaus oli lunastettava heti, mikäs oli lähtiessä

olihan sääkin poikkeuksellisen suosiollinen.

 Mato koukkuun ja koukku järveen.

 Tällä kertaa kalastusonni ei ollut suosiollinen,

tyhjin käsiin palattiin kotiin, ei sekään

antanut aihetta suruun.

Retki oli muuten onnistunut.

Minua jäi mietittyttämään joutsenperheen

mahdollinen tragedia.

Liian kaukanan kuvattavaksi tyynessä lahdukassa souteli

joutsen pari - toinen vanhemmista ja yksi poikanen.

Näytti niin surulliselta, 

joutsenethan elävät ja hoitavat poikasensa yhdessä.

Verkoilla

Viimeksi verkot olivat tyhjät. Jälkiä kävijöistä
kuitenkin oli joten olivat vielä samalla paikalla.

Kaksi verkkoa, ensimmäisen jälkeen joka oli tyhjä,
MIES sanoi, yksi kala!
Se tuli, se yksi. Kahdelle riittävästi!

Tainnutus

Lokit ovat ajan tasalla hyvinkin pitkän matkan päästä.
Kun kala oli nostettu veneeseen, lokit jättivät toisen kalastajan
ja lensivät kiertelemään meitä.

MIES perkasi kalan jo veneessä, sisälmykset
hävisivät luonnon kiertoon silmän vilauksessa.
Lokkeja oli kymmenkunta joista neljä kovin pientä,
varmaan tämän kesän poikasia.
Pienet olivat vielä taitamattomia syöksyissään,
lentäessä vilahtelivat kuten isotkin.

Kaikkia mitä tarvitaan on repussa!

Huikeita syöksyjä!
Tässä yksi pienistä!

Siivottu ja huuhdottu kala, lähdetään kotiin.

Mamma ei ole ihan ensimmäisiä joka loikkaisi
rantamurakkoon, minua
I-N-H-O-T-T-A-A
kävellä rantavesissä, hiekkaisissakin.
Istua tönötän veneen perässä ja häpeän!

Paistetaan vai savustetaan?

Valittiin savu

Lounas:
Savukuhaa
Perunoita
Kermaviilikastike:
sitruunanmehua, tuoretta timjamia, suolaa, sokeria
Salaatti:
tomaattia, salaneuvosjuustoa, mustikoita

Kahvi

Lounas oli syöty ja MIES lähti iltavuoroon ja yövuoroon
siis 2 vuoroa.
Tavataan aamulla!

Kokka kohti vastarantaa

Viime yönä kuunneltiin ukkosen pauketta ja ryskettä,
vettä satoi niin että tuntui onnelliselta asua
mäen rinteessä.

Aamu näytti jonkun aikaa tuhruiselta.
Iltapäivällä hellettä ja rasvatyyntä.

Järven yli, poikia hakemaan.
MIEHEN esikoinen poikineen oli tulossa
uuden kanootin kanssa saareen yöretkelle.

Tämä poikaparvi ei halunnut mukaan
vesi vaahdoten pakenivat edestä.

Varusteet pakattiin kanoottiin, mutta otettiinkin
lasti hinaukseen.

Retkeilijät jäivät saaren ainoiksi asukkaiksi.
Toivon mukaan vettä ei sada, oli teltta mukana.

Me kaksi läksimme laskemaan uusia verkkoja lähivesiin.
Tuoreen järvikalan himo on yltynyt hurjaksi
kymmenen vuoden aikana.
Saas nähdä mitä saadaan saaliksi?

Retkeilijätkin tulivat tyynen veden houkuttelemiksi!

Sinne jäivät, Esikoinen poikineen
ja verkot pyytämään!