Lehtijuttu

Nämä eläinsuojeluun liittyvät asiat ovat minulle
nykyisin lähes mahdottomia edes luettavaksi.

Tällä tarinalla oli onnellinen loppu, vai sanoisinko uusi alku.

Kerkesin nähdä päiväunia, omassa navetassani ammuvasta
Liljasta ja hänen pojastaan, tuo sarvipäinen ja vasikka.

Uneni ei toteutunut, hyvä niin. Sen verran (vähän) on kokemusta
lypsykarjasta että tiedän sen olevan ihan oikeata työtä,
ei idealistista hömppäilyä.

Kuitenkin, kotitekoisia juustoja, jugurttia (maustamatonta),
viiliä ja maidon päältä kuorittua kermaa... ah, ja voih ...
unelmiahan ne olivat!

P.S Tuo sonnivasikka on saanut viran ihan suvunpelastaja,
siitos-sonnina.

KOTILIESI 1963 Marraskuu

Ihmeellinen sattumus

Saunan lämmetessä, minulla oli tytär seuranani
kun lueskelimme näitä vanhoja KOTILIESIÄ.

Luimme vuorotellen ääneenkin, ja sitten meitä nauratti niin.

Käänsin tuon näkyvissä olevan sivun esille ja
aloin kertoa kuinka ystävättäreni (tyttären rakas kummitäti)
kanssa pidimme erityisesti tästä palstasta, varmaankin
morsiusparien (lue: morsiuspukujen) vuoksi
ne olivat niin IHANIA.

Katselin samalla tässä olevia pareja
ja huomasin eräällä sulhasella
ihanan naapurini tyttönimen
ja hänen nuorimman veljensä etunimen
ja ilmiselvän yhden-näköisyyden!

Vein sen lehden tänään Ystävälleni!

KOTILIESI 1963 N:o 8 Huhtikuu II

Minulla on saunakammarissa menneiden
vuosikymmenien takaisten lehtien pinoja
ilahduttamassa laiskaa saunan lämmittäjää.

Tässä neljäkymmentäseitsemän vuotta
vanhassa lehdessä on jo paljon nykyaikaakin.

Muutama värisivu, mainoksia melkoisesti
ja runsaasti ihan luettavaa, lehden linja
on säilynyt: ei julkkisjuttuja.