Tässä ollaan jo selvästi syksyisessä metsässä.
Tätä metsästysopetus(oppimis) retkeilyä on meillä ollut
runsaasti. Useimmiten ovat saaneet mennä ilman minua.
Etenkin aamut ovat minun mielestäni (ennen kuutta)
enemmän rasittavia kuin rentouttavia.
Kesäisellä käynnillä Poikasen kotona kävimme tutustumassa
eläkeläipariskunnan taidon näytetteeseen. Ovat rakentaneet pihapiiriinsä
kadonneen elämäntavan museon.
Hellapuut ovat järjestyksessä siinä talossa.
Meidän pikkuinen Vili niin kaunis ja hyvätapainen kuin vain voi olla!
Muutamia hyviä teerihaukkuja on jo kuunneltu.
Tässä kuvassa olen Vilin kanssa istumassa pellonojan pientareella
kuuntelemassa kun Nuusku ajaa jänistä näkymättömissä.
Viisveisaavat minun surumatkoistani Peikon haudalle.
Oli tarkoitus tänä kesänä tehdä tähän haudan päälle
tasainen kivipeitto, jäi ensi kesään.
Siinä he, Mamman rakkaat!
Ennen nukuttiin päiväunet ruokapöydästa noustua.
Tarkoin harkittu rakennelma, uskokoon ken tahtoo!
Laituri, on vakaa astella.
Nuuskuneiti!
Nenä vie edelleen!
Tietää syntyneensä vain jäniksen perässä juoksijaksi.
Kumpikin koira on ollut vain opissa tänä syksynä, ase on
Erämiehellä mukana se kuuluu olla niin.
Salomaalla käytiin tyhjentämässä omenpuut!
