Kuinka tullaan Erämammaksi

 Lähdetään erämessuille, tietysti!

(jos hankkii ISON repun, joutuu kantamaan PALJON

tavaroita.... hmmm).

Ei vielä reppua!

 Viime syksynä syttynyt idea,

 hankkia makkaran teko vehkeet!

Mallit olivat tehokkaan näköisiä, kahdelle hengelle

kenties suurehkoja.

 Upeat! 

Herkuilla joita en edes kaikkia muista!

Kävellä kuitenkin pitää itse, ihan vanhanaikaisesti,
eräsaappaat.

 Olin mukana asiaa tuntemattomana perässä-

kävelijänä miesten kansoittamilla aseosastoilla,
aiheeseen sopien Sotkuun munkkikahville.

 Yhteinen herkku, muikut!

Riihimäki on jo liian etelässä jotta sinne olisi

levinnyt muikkujen harras kunnioittava käsittely - pannullakin.

Hyviä olivat mutta rikkonaiset muikut lautasella?!

Ihan oikeasti MINUN!

Kadehtikaa nyt, mikä puukko, kalan-nahkaa tupen yläosa!

Yläkuvassa vasemmalla tulen syttämisvehkeet, joopa joo.

Messuilta Poikasen luokse,

sieltä Salomaalle, otin kuvia sieltäkin tänne blogiin.

Sahajauho arkeologiaa vol.2

Pillerirasia,
ajalta jolloin pillereitäkin tehtiin apteekeissa
rasian halkaisija 4.5cm
uskoisin tämän oleva käsityötä.

Mitäpä troppia lienee sisältänyt, haju on säilynyt
ja on suorastaan hirmuinen!

Lääkkeitä

Näihin purkkeihin kuului mustat kierrekannet,
ne kannet haisivat voimakkaasti, epämiellyttävälle,
muistelen että sitä sanottiin
bakeliitiksi.

Muistini ei riitä kertomaan mitä näissä oli sisällä??

Se uskomattoman suuri muna

Jotkut lukijat ovat jo nähneetkin tämän jättiläisen.
Olen säästellyt sitä, en tiedä miksi.

Eilen illalla, oikeastaan oli jo yö, siis minun
normaali ruoka-aikani yksin ollessani.

Pitkähän kananmunan säilytysaika on, tein kuitenkin
päätöksen, brutaalihan se päätös on kun on kyse
harvinaisuudesta.

Paistinpannu hellalle. Murunen voita...
ja räks, pannun laitaan,
ihan vertailun vuoksi oli paistettava toinen? vai kolmasko se nyt
sitten on.

Siitä voi nyt vertailla, yksi tavallinen yksiö ja
iso kaksio.

Hyviä olivat molemmat.
(Toden kirjoittakseni, söin vain kaksion,
annoin NuppuLaiheliinille yksiön)

Toissa syksynä teimme, Poikanen ja minä,
kultturijunamatkan Helsinkiin, kävimme
Habitaressa ensi kertaa elämässä molemmat.

Kuvia otin menomatkalla junassa, muualla en muistanut!!!

Ostin kuitenkin tämän kalastusaluksen.
Se on kiukaan päälle asennettava vedenvalutin,
ei ole vielä saunaan asti joutanut.

Nykyisin se on vastaanottokotina kanalasta tuleville munille,
keittiön työpöydällä.

Kuppi nurin

Eiliset kupit, sama kysymys!

Eilinen "siivous" hävitti lelut, ei hätää...

Vain tavaraa

Minun kaunein esineeni, se on kulkenut mukanani
vuosikymmeniä.
En koskaan ole kyllästynyt sen kauneuden katselemiseen.

Nekin vuodet jolloin kaiken piti olla pelkistettyä,
suoraa ja selvää, nekin ajat hyväksyin tämän amppelin
värit ja muodon.

Eikä se silti ole kuin sitä tavaraa joka joskus
särkyy, häviää ja unohtuu.

Sama kohtalo tavaralla ja ihmisellä.

Juhlia tulossa?

Juomalaseja,

kuohuvalle,

vuokia, kannuja,

teline viiden kerroksen kakulle
ja tähän sopivat kakkuvuuat,
tarjoiluvateja,

kakkukupuja,

kahvinkeitin 5lt,

kaljan ja mehun valmistukseen.

Tyttären ja minun harrastuvälineitä. Nykyisin melko
vähäisessä käytössä.

Jos on tarvetta, lainaamme mielellämme! :)

Valurautapannulla

Jo vuosia suosituimpana ruokana jota olen pöytään kantanut
ovat porkkanaletut.

Nälkä yllätti ja lettu petti,
Se on liian kuuma!

Mutta että minä rakastan valurautaista lettupannua,
ei mikään muu pannu paista niin hyvin, niin kauniita lettuja.

Minulla on myös kaksi tavallista paistinpannua,
ollut jo kymmeniä vuosia, on varmasti niin kauan
pannua tarvitsen.
Onhan sen hoitaminen ihan pikkuisen tarkempaa kuin
teflon tai jollain muulla ihmeaineella päällystettyjen,
Mutta kestävätkin ne enemmän kuin ihmisiän.

Yli 100-vuotias joululahja

Olisinhan saanut tämän postauksen tehtyä
yhdellä kuvallakin.

Olkoon tämä tässä näyttämässä esimerkkiä
millaisiin vastuksiin törmään aina
asetellessani jotain kuvattavaa jonnekin.

Vähintään yksi tarkastaja on paikalla.

Näiden sokerisaksien tarinan kuulin pikkutyttönä
niin monta kertaa että huonompi oppinen sen muistaisi.

Mamman äiti oli jo pitemmän ajan tuskaillut
sokerin pienimisen vaikeutta
(sokeritoppa oli ollut kartionmuotoinen ja hyvin kova).

Oli ollut joulunaluspäivä, nuorin Mamman sisaruksista ei
ollut vielä syntynyt, siis ennen joulua 1910.

Äiti ja lapset olivat tuvassa, askareissa, ovi raottui
ketään ei tullut sisälle,
pieni paketti heitettiin ovesta sisälle ja ovi sulkeutui.

Paketissa olivat nämä sokerisakset.

Kanalaiset tekevät minut iloiseksi

Kauniit esineet ja tavarat ovat ilon aiheitani.
Kauneus on joskus etsittävä, silmät eivät näe
tottuessaan, vai aivotko ne eivät näe.

Kauneus ja käytännöllisyys kun yhtyvät, se,
se vasta on mieleistäni.

Ostettuani tämän Salomaan, kierreltyäni ensimmäisenä
kesänä paikkoja aina uudestaan, huomasin useita esineitä
jotka olivat jääneet jäljelle huutokaupoista.

Tiesin tämän puukaukalon alkuperäisen tarkoituksen
taikinantekoa varten tehty, varmaan täällä kotona.
Vanhoja ja huonokuntoisia ovat, alkuperäiseen tarkoitukseensa
jo käymättömiä.

Nykyisin NÄEN tämän kaukalon joka kerta
kun menen kanalaan ja olen iloinen, sillä on tarkoitus
ja se sai töitä.
Aluksi pidin siinä kylpyhiekkaa, astian muoto on
kuitenkin niin kanoja miellyttävä että hiekka lensi
ensimmäisen melskutuksen voimasta ympäri kanalan.

Nykyisin ripsautan siihen jyviä ja puolitiivistettä, nokkivat mielellään
eikä sotkeudu ruuat alusiin.

Kevyt ja kaunis emalisankko,
löytyi navetasta toimettomana.

Nykyisin kannan siinä jyviä, kaunis esine ja
arvokas tehtävä.

Kun olen jakanut ruuan, aperuuan sen söpötyksen jonka olen
valmistanut keittiössä, jään hetkeksi katselemaan
aamutoimia.
Joskus, kun olen rauhoittunut paikalleni kanat tulevat
touhuamaan ihan jalkoihini, yrittävät nokkaista kameraa,
tulevat lähelle tuijottavat tiukasti minua,
ja kurahtelevat tyytyväisinä.

Oi näitä minun onnen hetkiäni, ei tarvita paljon.

Toinen adventti, lampaat kedolle

Toinen kynttilä!

Aasin siltaa (lampaan)

villaan, tosi isot villaiset käsineet aarrekammion narulla,
miksi nämä ovat unohtuneet tänne yksin?

Tarjoilukulhoja, ilmiselvästi ja useita

Joko tuntuu joulunlähestymisahdistusta?

Ensimmäinen Apteekki Raumalla
Puh. 44

Pojille maistuu maito

Lennu (edessä) ja Justus

Pojat ottavat hurjasti kiinni tyttöjen etumatkaa kasvussa.
Ellinoora imettää vielä useita kertoja päivässä ja aina siellä on Lennu.

Luonne-eroja alkaa jo olla näkyvissä, yhtäläisyyksiä tietysti
myös, kumpikin tulee mielellään
lähelle syliin ja viereen, pehmeitä mutukoita.

Kurri (rasvaton maito) ei kelpaa, mutta punaista
lipitetään mielellään.

Piironki jonka ostin eräältä vanhalta rouvalta kauan sitten.
Siinä on monta (3) lokeroa päällä joissa kaikki
kissani ovat,Ville ensimmäinenkin, viihtyneet tuolla ylhäällä.

Piirongin oli Vanhan rouvan sisar pelastanut
polttopuiksi joutumasta syksyllä 1939, juuri ennen talvisodan
syttymistä.

Paikoin siinä vikoja ja vammoja
jotka joku toisenlainen ihminen olisi jo korjauttanut,
minä en, kun katson peiliin löytyy lisää vikoja.

(Kello on todellakin seitsemän, vaikka on valoisa.
Kellosta katkesi vetojousi, se siis seisoo)

Tyhjenevässä kodissa

Tämän riippukansionipun IsoinVeli kävi pelastamassa
laatkostosta jonka Äitityär oli määrännyt Punaisen Ristin konttiin.

Kansiossa on paljon Nimenomaan Isoimman omaan historiaan
liittyvää materiaalia. Syntymäpäiväkorttien, piirustusten ja
kaikenlaisten aarteiden joiden arvon ymmärtää,
luulen vain äiti joka ne on kerännyt.

Tämä nippu ja siihen tutustuminen, on minunkin listallani, kunhan...

Tämä pieni vitriini on kulkenut Tyttäreni mukana
kaikki Hänen muuttonsa.

Lasikaapin Hän osti itse, vielä kun me kaksi
asuimme samassa pesässä.

Tuo alin teeastiasto on alunperin minun.
Sain sen lahjaksi/tuliaisiksi, ennen vuotta 1960
Irene-äidiltäni (tämän vuoden Pääsiäis-postauksissa kerroin
Äideistäni), Hän kuoli tuona vuonna, joten se on varma muisto.

Tytär on itse hankkinut muut astiat, vitriini on noin
20-25cm korkea.

Eteisen kattovalaisin.
Ihana muoto, ja tähän tuo oikean värin mielestäni
hehkulamppu.

Se on ihanan kaunis.

Minun kirjoittamani, oli pienessä laatikostossa (avoimessa).

Ei mitään mielikuvaa miten ja miksi se oli blancojen
korttien ja kuorien joukossa.

Tunnen tyylini, tämä on kirjoitettu muistilappu-tyylillä
liuskalehtiön lappuselle.

Tämän Sananlaskun ajatus on kyllä tärkeä minulle ollut ja
on sitä vieläkin.