Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









Näytetään tekstit, joissa on tunniste syksyä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syksyä. Näytä kaikki tekstit

lauantai 3. marraskuuta 2012

Syyslomaa ja syystyötä

 Syysloma tuli suureen ikävään meille molemmille.
Satoi lähes jokapäivä, vettä. 
Meitä kahta se paljon haitannut, sen lähempänä
oli mukava olla.
Nukuttiin vierekkäin, luettiin satuja, saunassakin kahden,
ei toista ilman toista.
Esikoululainen on jo iso poika, pienet ja isot ajatukset 
alkavat muistuttaa isojen veljien ajatuksia.
Pikkupojasta on jo luovuttava
ja niistä ihanista ajatuksista mitä pienten elämä on pullollaan.

 Keskimmäinen on jo reilusti mammaa korkeammalla tasolla.
Pituutta on tullut huimasti aika moisiin "tyhmälän töihin"
mielikuvitus vielä kuitenkin viettelee.
Tukka on kihartunut hurjasti, alkaa muistuttaa
mamman tukkaa saman ikäisenä.
"Ei haittaa", sanoi Hän.
Äitiänsä haittasi ja mammaakin.

 Kotiin tultua pääsimme taas tavallisiin metsätöihin,
tänä syksynä se on ollut metsään ajoa ja
sinne uupuvan koneen korjautöitä.
tässä peräkärrin renkaan vaihtoa.

Nuotio on tehty kuitenkin joka kerta
ja paistettu makkaraa, Peikolle ei kuitenkaan kelpaa
 enää enää nämä halvemmat laadut!

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Kesästä luopuminen


Poikanen jäi katsomaan lastenohjelmia, minä otin mukillisn kahvia
ja menin juomaan sen ulkorappusille.
tämä on kesäisen ajan paras päivän aloitus mielestäni.

Pukeduttava oli kyllä hieman tukevammin kuin tänä kesänä yleensä.

Katselin kesän kuolemista ympärilläni ja huomasin
etten kaipaa tälle kesälle yhtään jatkoa. En ole "talvi-ihminenkään",
kuitenkin tässä kesässä oli kaikkea liikaa. Minä väsyin kesään.

Tulkoon syksy ja pimeys, tulkoon räntää ja vettä, tuulkoon vaan
tuuleehan täällä kesälläkin.

Herättäköön kevät-talven aurinko kesän kaipuun, jos sillä on voimaa siihen,
ensi vuonna.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Sinistä ja punaista

Onhan niitä, kurjia aamuja.
Ankeus oli jo valmiina kun heräsin.

Puristin itseni ulos, edes seisomaan pihalle.
Hetkinen ja Liinus kiehnäsi saappaani vartta vasten.

Lähdettäiskös metsään?
Lähdettiin, Liinuksella on tapana "jutella" koko
matkan ajan, niin nytkin.

Täällähän paistaa aurinko!
Seuralaisenikin oli huomannut sen.

Miten ihanan sininen taivas.
Loppumatkalla juostiinkin vähän.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Jokainen tuntee...

...ainakin yhden sienen.
Ettäs se voikin olla ilo silmälle!


Ihana sade, pelasti minut pihatöiltä.

Harrastin ihan itseäni koko viikonlopun
(ihan pikkuisella huonolla omalla tunnolla).

torstai 2. syyskuuta 2010

Maa kuurassa




Tuo mittarinlukema oli klo 7 ihan varmasti 0.
Kuvauskulma oli väärä.

Aamuinen huussireissu ei ollut ihan niin
miellyttävä kuin on ollut useamman kuukauden ajan.

Saapa nähdä koska isot kissat, Mörkö ja Liinus,
haluavat jäädä sisälle yöksi, toivottavasti
Mörkökin (Pontus) valitsee tulevana talvena sisäkissan roolin.

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Syksyä etsimässä














Kotipihassa ei syksy näy muuten kuin kukkien
vähenemisenä. Ei yhtään keltaista lehteä, mikään ei ole paleltunut.
Siispä lähdimme Peikon kanssa MÄRKÄÄN metsään.

En ollut vielä päässyt omalta tontilta kun olin jo
vyötäröä myöten märkä. Peikko oli suorastaan riehakas,
parissa kohdassa ihan, voisi laajasti ajateltuna sanoa,
juoksi, minun laiskan pulskea koirani otti juoksuaskelia!

Päiväni alkoi kankeasti, tämä tekninen laitteeni
johon minulla on jo melkoisen kiinteä suhde,
ei suostunut yhdistämään minua muuhun maailmaan.

Eipä tuo ulkoilukaan ainakaan ihmiskuntaan liitä
näillä kulmilla, eläviä olentoja näin Peikkoni lisäksi
yhden kanalinnun, olisiko ollut akkamehto tai -teeri.
Kuulin sentään jonkun pikkulinnun äänen.

Koneeni piti 9,5 (yhdeksän ja puolen tunnin ruokatauon)
Hävytön!