Heikin päivänä

Tekstiviestionnittelua näpytellessäni huomasin,
onhan ne nimipäivät meilläkin.

Keitänpä omalle Heikille lahjan, löytyi pesästä
pintavaurioitunut lahja.
Kukot joskus pesissä rymytessään saavat muniin
säröjä, ne pitkät ja terävät kannukset,
sellaiset munat käytän heti.

Syyn ja seurauksen lakia kanat eivät tunne,
varsinkaan jos siinä välissä on keittäminen.

Joskus kanastakin voi tulla munan syöjä,siis pesästä,
sellaisella kanalla ei ole tulevaisuutta.

Joskus kana munii nahkamunia,
kalkkikuori jää muodostumatta jostain syystä.
Olen nähnyt kanan lähes juostessaan
munivan sellaisen ja syövän sen kiireesti.
En ole huomannut sen vaikuttavan kuorellisten munien
kohteluun.

Joskus kana munia rätkäyttää orrelta
munan, sellainenkin on nahkamuna, näin oletan.
Semmoisenkin syövät.

Poikasille ensimmäiseksi ruuaksi annan keitettyä
munankeltuaista, sehän on niiden ravintoa jo munassa.

Siispä, onnea Heikille munan kera!

Hellin tarina

Annoin Hänelle nimeksi Helli.
Tämäkin pieni oli aarre, nyt vain muisto.

Pieni kanan alku ei selviytynyt tämän pidemmälle,
toin hänet kuitenkin teho-osastolle lopuksi.

Se siipien riiputus alusta alkaen ei siis ollut
mikä tahansa merkki.

Tätä lämmintä fleece-pipoa tulen pitämään
kanalatöissä talvella.

Kanalassa kaikki hyvin!

Clint ja äitinsä olivat toipuneet hyvin eilisestä järkytyksestä.

Kuvasin illalla myös kaksosia (ei vielä nimiä)
tämä pikkukukkonen on siirtynyt jo orrelle.

Lepäilköön sisko äidin kainalossa, minä olen mies pesässä.

Muistatko ne vanhat höyhentyynyt?

Sisko

Mikäli on päässyt unohtumaan nämä kaksoset,
kuoriutuivat siihen samaan hässäkkään
kuin Ellinooran pojat syntyivät.

Minä olen vähän häpeillyt näiden ulkonäköä,
olen ajatellut että teen (ruokin) jotenkin väärin.

Ovat niin takkuisen ja rikkinäisen oloisia.

Kunnes keksin, näistähän tulee jonkin sortin pilkullisia.
Muistuttava silti niitä vanhoja höyhentyynyjä joista
höyhenet pursuivat ulos.

Niitä oli aika mukava nyppiä iltaisin , kun uni ei tullut,
odotin aina että tulisi eri värejä.

Veli

Sisko ja sen veli

Sukupuoliero josta minä
tunnistan näin pienet kukot ja kanat.
Vasemmalla Veli, onneksi Siskon
siipien riiputus on vähentynyt.

Jospa se oli syntymän jälkeistä
masennusta. (?)

Kanalan lapset

Syksyn kolmannet kaksoset,
kanaemo on ihmeellinen lämpöpaketti,
molemmat ovat elossa, tosin tuo takana oleva on
koko ajan riiputtanut siipiään. "Siipi maassa"
Se ei oikein ole hyvän merkki.

Hän on jo oikein hieno rotunsa edustaja.
Väreistä en osaa sanoa, - nyt on ruskeata ja mustaa :)

Munanetissä on joitakuita jotka ovat ihan asiantuntijoita
näissä asioissa.

Viikonloppu pienissä paketeissa

Ensimmäinen ateria

klo 22.00 keitettyä kananmunaa pikkuiselle,
toivottelin hänet tervetulleeksi.

Aamulla, kun olin kiireellä lähtenyt kotoa,
mietiskelin millaisia ajatuksia minussa heräisi jos
lukisin tällaista blogia, nimenomaan olisin
lukenut tänä kesänä.

Enpä tiedä jaksaisinko uskoa että tämä on todellista,
varmaankin ajattelisin että jopas mummo on
tarinamaakari, savolainen höpöttäjä.

Uskokoon ken tahtoo,
minä elän elämääni ja jos olisin osannut
jotain suunnitella,
hieman vähemmän olisin tätä elämisen riemua
ympärilleni kerännyt. En kadu.

Selkä on kipeä, päähänkin koskee ja silmiä kirvelee,
enkä jaksanut saunaakaan lämmittää.

Aamuksi on taas hurja juttu, en millään jaksa enää...

Hyvää yötä

Kananpoika sairastaa häntä hellikäämme...

Kanalan nuorimmainen oli muutaman
päivän huolestuttavan sairaan oloinen.
Eilis-aamuna näytti jo pahalta, tänään kuitenkin ruoka rupesi maistumaan ja
äänikin korjautui reippaammaksi.

Täällä toisessa rakennuksessa tauti taisi puhjeta myös Poikasessa, ihan äsken.
Kuumetta en mitannut puolinukkuvasta vikisevästa lapsesta. Annoin Pamol ín ja silittelin uneen.
Katsotaan aamulla.

Kana vai kukko

Niin tyylikäs ja "rotupuhdas" Suomalainen Maatiaiskanan
poikanen.

Voi vieheliäinen miten vikkelä.
Koska kanalassa on melkoisen hämärää päätin
laittaa näille hieman sähkövaloa. Kurkottaessani heidän
häkkiinsä, pikkuinen hyppäsi selkäni takaa lattialle.
Äitinsä sai hepulin, lattialla oli matroona Aleksandra.

Säikädin ja syöksyin sulkemaan oven ja sitten
metsästämään pientä, siihen hätään joutui ÄitiMarttakin.
ÄM pullisteli ja oli sen näköinen että menee IsoA:n päälle.

Sain seikkailijan kiinni, ovat takaisin omassa olohuoneessaan!

Kanalan Nami

Paljon on tapahtunut mukavia asioita
niin vähässä ajassa että on ihan pasmat sekaisin Mammalla.

Ensin tämä odottamaton pikkuinen.
Kovaa on vauhti kasvamisessa kanalankin pienimmällä.
Hmm... voisi kai tämä olla kanakin...?

Entäs sitten vesi...
Olimme Poikasen kanssa leikkimässä vedellä ulkona,
pitkä puutarhaletku+pikaliitin keittiön hanaan
letku pihalle... sadetta riitti kukille, kanoille, Poikaselle
ja jonkun verran minullekin.

Kukan lapset ovat kuin sammakoita, iso maitomaha
kummallakin, huomenna heistä.

Tänne kuuluu hyvää

Kiitos kysymästä!

Yksipuolista postausta

Hävettäisi tämä sama aihe,
jos HÄN ei olisi niin sydämeen käypä.

Kasvuvauhti on hirmuinen,
katso vaikka tuota siivenkärkeä Siinä on sulkien alut.

Äitikin laskeutuu kyykylleen kun ruokittava on
niin pieni.

Äitinsä ensimmäinen

Siipien suojassa!

Tätä se on, ei hyökkäys kuvaajaa
kohti, vaan suojaa pienelle.

Keitettyä kananmunaa ja tietysti keltuaista,
sehän onkin jo tuttu ateria viimeisten kolmen
viikon ajalta. Syö pikkuinen!

Kanaäidin opetus ruokailussa onkin roisia
hommaa, siinä lentää ruuat ja tiput.

Hei Pikkuiseni minä olen Sinun äitisi!

Tämä pieni yllätys ja ainutlaatuisuus
tarvitsee tietysti nimen!

JULISTAN TÄTEN AVATUKSI:

Anna Tipulle nimi -talkoot

(xxxxxxxxxxx.Blog)

YKSI piiskuttaa

Totta se on!!!!!!!
Kävin tarkastamassa, en nähnyt
mutta kuulin pientä piiskutusta emon siiven alta.

Tuotantoeläimiä

Ikää pari vuorokautta.
Nopean kehittymisen näkee siivistä, niissähän on jo pienen pienet sulat. Elämä on jatkuvaa syömistä.

Hautomakoneihmeitä

Tässä näitä kanan alkuja lisää siitä kesäisestä hautomuksesta. Nämä ovat päässeet jo vauvalaan. Tuo pieni keltainen ei selviytynyt, tein kaikkeni mutta... Kukkapenkkiin hautasin.