Oma suu ja kontin suu

 Maanantai  tuntui sopivalta jänisten

ruokintapäiväksi.

Pakattiin taas sopiva määrä tarpeellista

rekvisiitta mukaan ja eikun matkaan.

Poikanen haluaa olla kaikessa mukana,

kelkkaa kärriin siirrettäessä, sahan ja kelkan

 tankkauksessa.

Nuotiopuita hakemassa tietysti.

 Haapa nurin...

pöytä on katettu JÄNÖSET!

tulukoopa syömään!

Korkealta näkee kauas

 Sydäntalven lauantainen saunominen on

siirtynyt automaattisesti myöhemmäksi,

valoisana aikana kerkeää tehdä

niin paljon enemmän.

Esimerkiksi koluta näitä lähimetsiä,

järvelle ei taida tänä talvena,

ainakaan Mamma, uskaltautua.

Erämies on muutaman kerran palannut kotiin sen

verran märkänä että riittää minulle

kelkkailun jäännitykseksi.

Vaudissa napattu kuva,
puhelimen putoaminen pelotti
enemmän kuin vauhti.

 Kilometrien määrää en tullut kysyneeksi!

Eipä niitä varmaankaan mahdottoman 

paljon ollut.

Koko matka oli kuitenkin enemmän tai vähemmän

"suoraan" ylös päin.

ja pomppuista!

 Korkealta näkee kauas.

 Perillä pienoinen sininen kota.

 Siellä oli mukava syödä eväät ja katsella

maisemia.

Välineurheilua

 Kun nyt hiihtolomalla ollaan täytyy varusteet olla

 lajien mukaan.

Aikuisten mopokypärä tuntui liian painavalta

pienen niskan kannatella.

 Satuttiinkin oikein mukavaan alennusmyyntiin.

suojalaseille jäi enemmän hintaa kuin kypärälle!

 "Pois mummot ja vaarit alta

tie näyttää kapealta. Mittari näyttää

kahdeksaakymppiä, jarrut on epäkunnossa".

Voittajat maalissa!

Poikanen ja kartturi jonka kypärä oli suorastaan

hinnaton, se löytyi Mamman pesukoneen laidalta.

Oikotie

 Pitkistäkin matkoista

 tulee inhimillisen pituisia talvella.

Tänä talvena tuntui etteivät järvet jäädy

ollenkaan, ainakaan kantaakseen autoilijoita.

Hyvin tärkeä PUPU

 Poikanen itse huomasi että Pupu on likainen

ja tarvitsee ehdottomasti päästä kylpyyn.

 vaahtokylpyainetta,

 ja sukellus,

 operaation edetessä keskustelimme asian 

syvällisemmästä merkityksestä.

Koskapa on ilta Pupun täytyy olla koko yö

kuivattelemassa itseään.

Hyvää yötä, sanoi Pupu Poikaselle ja jäi osaansa

tyytyen korvistaan narulle kuivamaan.

Kumpi onpi parempi?

 Poikasen hurmasi kelkka!

Ja vauhti!

Minä taidan olla enemmän näiden perinteisten

lajien kannalla.

A´morion

 Viime yönä heräsin ennenkuin kerkesin

nukkuakkaan, pienen pieneen ininään.

Saatuani inisijän hereille selvisi että Hänellä onkin jano.

Janon sammuttua Hän valitti korvakipua.

Kipulääkettä ja nukkumaan.

 Aamulla kipu oli tallella, niinpä tilasin päivystäjältä ajan.

Tutkimus oli tehokas ja tarkka ja tuloskin

arvattavissa, korvatulehdus oikeassa korvassa.

 Tämä veljaksistä nuorin on säästynyt

melkoisen hyvin tämän sairauden vaivoista.

Isoimman kanssa oli toisin, huh huh!

Reseptin kanssa apteekkiin ja viikon kuuri.

Potilas on ollut iltapäivän erityisen virkeä,

hämärä lopetti ulkovirkeilyt, sisällä ovat jatkuneet!

Tuttua kamaa!

Lumi kuin Saharan hiekkaa

 Kunpa nyt maltettais odottaa että edes

pikkuisen pitovoidetta...

 Miten minä en muista että puusuksia olisi 

ihmeemmin voideltu, niillähän vain hiidettiin.

Joskus lumi tarttui suksiin ja joskus taas lipsui?

 Näillä ei puusuksilla hiihtäminen on mahdotonta

ilman voitelua, kokeilin itse, nautinto on kaukana!

 Poikanen tuli iloisena ja hikisenä ensimmäiseltä 

kierrokselta, Erämies päätti kuitenkin auttaa

pientä miestä mäessä. Lisäsi jarruvoidetta.

 Vieläkin jäi luistoa reippaasti, kunniakkaita kellahduksia

ja pyllähduksiä omassa pihassa.

Nyt vain odoteltiin hermostuneena ladun tekijää

ja kelkkareitin polkijaa metsälenkiltä.

Hiihtolomalainen

 Viikonloppuna haettiin Poikanen.

Lunta oli kyllä satanut jo heilläkin ja lisää satoi.

 Peikko oli kuin kotonaan, viime kesän pitkä vierailu

ilman meitä teki tehtävänsä.

Tuli jälleen todistetuksi että metsästäjää ei tästä koirasta

ole tullut eikä taida tullakkaan, enää.

Aamulla pihasta löytyi sekä jäniksen, kahden kauriin 

ja ketun jäljet. Koiran nenä ei värähtänytkään!

Tänään leivotaan ja huomenna varmaan hiihdetään.

Kesä- ja Poikasikävä

 Viime kesänä olimme Poikasen uudessa kodissa

viikon pitämässä järjestyksen tapaista yllä.

 Lämpimät päivät kuluivat kesäisissä toimissa.

Uiminen oli herkkua, Poikanen tarvitsi aikuisen kaveriksi. 

Isoimmat ravasivat keskenään.

Helteiset päivät vietettiin varjossa, ihanan iso terassi

kahden hengen sählypelikin onnistui.

 Myöhemmin kesällä täällä itäisillä mailla oli 

monenmoista korjausta,

tässä mönkijän renkaalle tehdään...jotain.

Lähiaikoina, niin uskon talviurheilua!

Aurinkolasien tarpeessa

 Peikko oli ihan riemuissaan  kun vihdoinkin

lähdettiin ulos, ihan porukalla. Lappalainen

tonkii kuin porsas ensin lunta kuonolleenkin.

Askel on reipas, jätättää meidät molemmat!

 Pohjavilla on kasvanut mahtavasti tänä talvena.

Ketun polku, kuulema!

Sekin piti tarkastaa.

Tässä on tehty suunnitelmia,

Poikasen hakemisesta hiihtolamalle, IHANAA!

Katsellaan ikkunoista - mitä Teillä?

Sunnuntaipakkasta on,
tyssääköhän monen
äänestysmatka
näihin lukemiin.

 Yksi ja ainoa!

Olen ripotellut hänelle ihan oman

kasan siemeniä maahan.

Hän on aamiaispainotteinen ravintolavieras.

Linnut tulivat tunnin myöhemmin!

Se oli melkein viiskymppiä!