Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









Näytetään tekstit, joissa on tunniste lahjoja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lahjoja. Näytä kaikki tekstit

lauantai 29. joulukuuta 2012

Jouluisia kuvia

 Joulukukka ystävältä, avasi nuppunsa ja paljasti 
toisen kukkavarren sopivasti jouluksi.
Amaryllis on minulle oikea joulukukka.

 Viime jouluksi tullut unohtui vaatehuoneen viileään.
Löytyi kuitenkin sopivasti kukkiakseen vielä tämän talven aikana.

Tämä yksilö ei malttanut lopettaa kasvamistaan vielä syksylläkään,
lehdet oli taitettava ja sipuli vietävä pimeään ja viileään.
Nyt ruukkussa on elämäni suurin a-sipuli!
Jännittävää nähdä montako kukkavartta sieltä ilmestyy.

 Joululiina joka on seurannut melkein kaikkia elämäni 
jouluja. Olin pikkuinen tyttö kun kirjakauppaäitini sai
tämän joululahjaksi kummitytöltään.
Olin jo isotyttö kun huomasin tuon "unohduksen" liinassa.
Onneksi en intoutunut sitä korjaamaan kuten ensin ajattelin.

Olen tehnyt yhden tämmöisen liinan tyttärelleni.
Värit ovat siinä liinassa toiset (eivät näin onnistuneet).

 Tämän joulun lahja, äitityttäreltä.
En ole vielä päättänut teenkö tästä taulun sängynpäätyyn
vaiko ihan tyynyn päälle!?

 Peikon luona käytiin,

mutta syksyllä Erämiehen pakastimeen säilömää
joululahjaa ei viety suunnitelman mukaan.
Vietiin se Peikon mukavalle kaverille!

maanantai 27. joulukuuta 2010

Hyvin,hyvin tärkeä Pupu

Minun ihana Pupuni, Hän sanoo usein

Pienenä poikana minä purin tämän rikki

Tämä osaa temppuja

Kotona on tämän Isoveli-pupu, se on pulska ja voittaa aina
tämän Pupun

Kuka toi minulle tämän Pupun?

Taisi olla isoveli, Sinä olit vielä hyvin pieni

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Ylpeyttä äänessä ja patalappu

Itsenäisyyspäivän bloggauksessa olin niin ihastunut
kun tämä vuosia "mahona" itseään hoidattanut ja elossa selvinnyt
huonekukkani, nykyisin ainoa, tehdä tikisti yhden kukan.

Katsokaapas mitä saa kun on tyytyväinen vähäänkin.
Hyvä on röyhistellä kun ei ole omilla toimillaan asiaan
mitenkään vaikuttanut,
nuppuja joka latvassa.

Punainen tuolla taustalla on kattila.
Tässä edessä oleva punainen on patalappu.

Ennen vanhaan minulla oli ystävä joka virkkasi ihania isoja, paksuja
ja käytännöllisiä patalappuja.

Nykyisin Häneltä ei tule enää patalappuja,
Hän on siirtynyt laajemman neulomistaidon
töihin, sukkiin.

Minä en ole vielä päässyt patalappuluokalle!

lauantai 27. marraskuuta 2010

Valitus muuttui lahjaksi

http://www.youtube.com/watch?v=ZrzrtpgQS0o


Heti tuli vastaus, lohdutus suruuni!

Suru menetetystä joululaulusta on surtu,
saan kuunnella sitä koska vain, vaikka juhannusaattona.
Tuolla se on, kuuntele Sinäkin!

Munat ovat viisaampia kuin kanat, MOT!

maanantai 22. marraskuuta 2010

Sisulle tuliainen ja lento-onnettomuus kanalassa

Yhdessä ovat!!!!
olenpas minä iloinen.

Koko perhe selvisi viime yön lennostakin ilman vaurioita olivat
pudonneet koko porukka yläorren kanssa lattialle,
hämmennys oli aamulla nähtävissä.
(Minun moka)

Tämä viimeinen päivän käynti kanalassa
on käynneistä rauhallisin.

Yleensä kaikki ovat jo orrella ja yövalo vain palaa.
Silti minulla on kamera mukana, tai juuri siksi.

Kaikille eläimilleni olen jutellut, ihan luonnostani.
Se yleisesti väheksytty savolaisuus vuaatii huastaisten
pitämisiä.

Siis kanalassa on tosi hämärää, melkein pimeää,
kuvat olisivat mukavampia jos se hämäryys tulisi mukaan.


Äiti & Clint, yllätys,yllätys ovatkin Aleksanterin vieressä.
Aleksandra on siirtynyt hyllylle, korkeimmalle, muniikin sinne,
kumma juttu?


Muutossa löytyy aina kummallisia asioita!
Äititytär on säilönyt Poikasen tuteja pieneen peltiseen
matkalaukkuun!

Poikanen otti sen haltuunsa,
se on näkynyt pyörivän vessan lattialla.

Tässä yhtenä päivänä kun Hän huusi minulle
Pyyyyhkimääään!
Kysyin, imetkö Sinä noita tutteja täällä itseksesi?
En ime. Vain yhtä!

Illalla kun läksin kotiin, Hän antoi sen YHDEN
Sisulle viemiseksi!

perjantai 29. lokakuuta 2010

Tuliaisia Sri Lancasta


Ystäväni toi minulle ainetta (hyytelöä) jota kaikki Sri Lancalaiset
käyttävät melkein kaikkeen. Palovammoihin, auringonpolttamiin,
hyönteisten pistoihin, yms, siis joka kodin yleiseen ensiapuun,
terveyden hoitoon ja kauneuden hoiton.

Kyllähän Aloe Veran lähes ihmeitätekevistä ominaisuuksista
tännekin on satavissa tietoa.

Olen saanut tätä ystävältäni aikaisemminkin, ja todennut
sen tosi hyväksi.

Teknokemian tehtaita riittäisi varmaan joka mantereelle yksi
jos minunlaisiani käyttäjiä olisivat kaikki (?) ihmiset.

Minttuteen tuoksu on todella hyvä, pussia aukaisematta
puurasiaa raottamalla, ei töksähtänyt keinoaromi nenään.





Tässä isomassa purkissa Aloe Vera on 100%:ta,
putkilo lienee tarkoitettu meille länsimaisille ihmisille, siinä
näyttäisi olevan jo säilöntäainettakin ja
AV pitoisuus on 94%

torstai 5. elokuuta 2010

Ystävät muistivat ja minäkin














Minussa on sellainen vika, etten oikein osaa ottaa vastaan lahjaa. Ei silti etten niistä
ilahtuisi, riemastun suorastaan.
Usein pyydänkin, älkää tuoko mitään, toiset kuulevat ja toiset eivät.

Tänä kesänä sain Sisun ja Nupun kummi-tädiltä (doula) ovelasti tuliaisen.
Olimme ihan vain katsastamassa myymälää jossa oli paljon upeita, kalliitakin design-tavaroita myynnissä. Ihailin ylläolevaa vempelettä, ystäväni katseli myös, ja sanoi ostavansa vävylleen sellaisen viemiseksi, vävy on kokki.
Enpä epäillyt mitään, olin iloinen vävyn puolesta. Hupsista heijaa pian paketti olikin minun kädessäni, niin sitä mummot puijaa toisiaan!

Tämä pieni ihanainen pullo tuli tuliaisiksi hyvin pohjoisesta. En raski vielä avata, tiedän että se on tuon siirapin menoa. Maistelen vain mielikuvituksessani tuon siirapin
vaniljaisenkarpaloista makeutta ja tunnen himon yltyvän.

Kiitokset tuhansin Teille molemmille, vaikka se lahjan vastaanotto onkin vaikeaa, poiskaan en anna.


Sitten kolmas, oma ostokseni eiliseltä kirpputorikäynniltä.
Nyt minä vähän ilkeilen: kolme täyttä kuukautta jouluun ja kahden risat!