Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 10. syyskuuta 2010

Arviointivirhe

Hyvin ovat pikkutytöt oppivaisia, monessa asiassa
lisäoppi ei ole pahasta kuten:

- hiekkavadissa ei ole syömistä
- paljasta jalkaa pitkin ei kiivetä
- varjoista hyökkäily ei ole toivottavaa
- kissoille ei kasva siipiä

-

2 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Ei tiedä ennen kuin kokeilee - kissanlapsikaan :)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Tottahan se! Minusta nämä kissalapset ovat kekseliäämpiä kuin ihmislapset. Vai inspiroikohan tuo lattianraja enemmän?