Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Sulkasatoa

Vihdoinkin ! Kuva jossa molemmat pienet
näkyvät yhtäaikaa hyvästä kulmasta ja rinnan
kananpoikasen keltainenkin näkyy.
Ei ole ollut ihan helpoin kuvauskohde.

Siipien riiputuskin on vähentynyt.



Heikki saa pitää vielä komeat pyrstösulkansa,
toivottavasti se ei ylpisty liiaksi.


Nikolain pyrstö on tuulen viemää.
Laulu maistaa siitä huolimatta.

Ei kommentteja: