klo 22.00 keitettyä kananmunaa pikkuiselle,toivottelin hänet tervetulleeksi.
Aamulla, kun olin kiireellä lähtenyt kotoa,
mietiskelin millaisia ajatuksia minussa heräisi jos
lukisin tällaista blogia, nimenomaan olisin
lukenut tänä kesänä.
Enpä tiedä jaksaisinko uskoa että tämä on todellista,
varmaankin ajattelisin että jopas mummo on
tarinamaakari, savolainen höpöttäjä.
Uskokoon ken tahtoo,
minä elän elämääni ja jos olisin osannut
jotain suunnitella,
hieman vähemmän olisin tätä elämisen riemua
ympärilleni kerännyt. En kadu.
Selkä on kipeä, päähänkin koskee ja silmiä kirvelee,
enkä jaksanut saunaakaan lämmittää.
Aamuksi on taas hurja juttu, en millään jaksa enää...
Hyvää yötä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti