Liian vähän perunoita, Mamma!

Ennen pehmeitä leikkejä piti kuitenkin
varmistaa josko Wiitä tai pleikkaria...

Tältä uudelta 5-vuotiaalta on helpompi kieltää
kuin siltä pehmeältä 4-vuotiaalta.

Siis Puput peliin, isoveli ja pikkuveli

Tappelevat aina, pitkällä kaavalla

nukkuvat kuitenkin päiväunet niin lähekkäin.

Perunoita ja jauhelihakastiketta, aterian ongelma
otsikossa.

Isoin lähdössä, huutaa ovelta:
Moikka minä meen!

Äiti vastaa:
Seis, seis! Minne?

En tiiä!

Milloin tulet?

En tiiä!

Kiitos! Tämä tarkkuus riittää!

Pojat leipoivat

Saatasko me syödä se piparkakkutaikina,
(joululta jäänyt) vai pitäskö se paistaa?

Saivat itse päättää - leipomiseksi meni.
Isoveli oli pääleipurina, pienellä mamma-avulla.

Kurjat muotit, muistin heti kun näin ne, tulee paljon
invalidipiparityttöja ja -poikia.

Pääleipuri keksi vadelmahillolla koristelun.

ja taikinan muotoilun,

IsoinVeli tuli koulusta kovin koristeltuna,
siinä ne on nyt jonkin aikaa, hieman moitiskelin.
... no Mamma, hieman karkasi käsistä...

Hyviä, monivammaisia pipareita saatiin kuitenkin
kaksi pellillistä.
Poikasen saama kortti ilostutti meitä kaikkia,
tikkarin kortin sisältä,

Hän söi ihan itse ja yksin!

Aamusta iltaan kasvatusta

Postin avausavustaja työssään.

Hiiren jäljet ärsyttävät,
tällä toiminnalla tuli hankituksi ulosheitto ja ovi kiinni.

Hoitopaikan portin pieleen on lunta työnnelty
mukavan kokoinen hyppyri,
siitä on joka päivä hypättävä ainakin,
vielä kerran.

Älä kulta hyppää! Pyllyyn sattuu se kova...
ja Hän oli jo hypännyt.

Kun tuo ruoka tuli tehtyä eilen, oli aikaa istua
Isoimman huoneessa.

"Haluatko Mamma kuunnella millaista musiikkia minä kuuntelen?"

Minä halusin.
Sain mukavan tietopaketin musiikista, jota en koskaan
ole kuunnellut. Hämmästyin, eihän se kaikki
ollutkaan niin repivää kuin olin ajatellut.

Rauhallinen pieni hetki, kahden puhekoneen seurassa.

Olen ajatellut tuon hetken jälkeen,
tämä Mamma lopettaa ainaisen joka hetkeen ulottuvan
kasvattamisen ja ohjailun.

Rupeankin kuuntelemaan!

Illan tullen sanoi hän

Salomaalla on oikeasti pimeä.
Pelkäsin pienenä tyttönä kovasti pimeyttä,
koskahan se hävisikään?

Nyt pimeys on joskus jopa turvallisempaa kuin valoisa.

Mustan kissan ja koiran kanssa iltalenkillä
keskusteleminen saa humoristisia piirteitä kun
välillä pitää kysyä

Jos täällä on vielä joku muu, lähetäänkö kottiin?

Isoimman

Ison

Poikasen

Kaikella on aikansa.
Kaksi ensimmäistä Nalle sekä Pupu ja Ätti, ovat jo kauan olleet
eläkkeellä, poistuneet vakinaisesta palveluksesta.

Kolmas tekee vielä pitkää päivää.

Kirjakaupassa

Minä opin jo neljä vuotiaana
rakastamaan kirjakauppoja tai oikeastaan
yhtä kauppaa.

Toinen Äideistäni oli konttorin puolella työssä,
se kauppa oli niin jännittävä, hirmuisen korkeat
tiskit, sinne korkealle minut aina joku nosti
ja sain KIILTOKUVIA!

Samaa tunnelmaa minä en enää löydä
en kyllä ruokakaupoistakaan.
Monella tavalla ihminen kasvaa
irti tunteista jotka tulevat tarpeettomiksi.

Lopulta koko maailmasta ja elämästä,
ja jättää mielellään kaiken tämän kuten vanha Job

...elämästä kyllin saaneena...

Ostimme Isoveljelle kaksi pehmeämpää lyijykynää,
luonnoslehtiön ja kirjan perspektiivistä.

Ei tullut kalliiksi tämän ilon tuottaminen.

Lyhyt koulupäivä

Kaikki pojat vapautuivat tänään jo puoleltapäivin.
Mamman luona löytyy aina töitä muutamaksi tunniksi,
ruokapalkalla.

Isoin sirkkelöi polttopuita, nuoremmat tekivät lumitöitä.

Yrittivät kasata ohuesta lumikerroksesta,
SUURTA kasaa josta saisi linnan tehtyä,
jäi vähän kesken.

Taisi tulla erimielisyyttäkin
- Tässä minä itken - sanoi Poikanen

Herra Paksukaista kiinnosti kovasti.
Siis Wiljamia tarkoitan.

Vaikea on luopua, mutta en ole vielä omaksikaan julistanut.
Liinus ei hyväksy, ei millään tavalla Wiljamia.

Syötiin ihan ruokaakin, mutta yhteisellä päätöksellä ostettiin
Lidl in vohveleita, kermaa ja mansikkahilloa,
jälkiruuaksi.

Äkkimakkeeta, sannoo savolainen.

Muisto ja muistamattomuus

Tänä aamuna huomasin, yksi nuppu,
olkoon se Isälleni, Hänen hautansa on niin kaukana.

Tänä kuluneena syksynä olen ajatellut paljon isääni.
Isääni jota en kerennyt oppia tuntemaan, en edes muistamaan.

Minulla on muistona muutama valokuva. Nuoruudessani
kuvittelin että jos oikein keskittyneenä tuijotan kuvaa
joku muisto Hänestä herää muistamiseksi.

Tuijottelin kuvaa etenkin murrosiässä useinkin, se oli
otettu Käkisalmessa, koska isällä oli siinä sotilasvaatteet,
lienee ollut sota-aika.

Minulla on kuitenkin hassuja pieniä tietoja Hänestä, ne ovat peräisin
Suomen armeijan kantakortista, niitä säilytetään jossain
kallioluolassa. Sellaista voi anoa nähtäväkseen omassa sotilaspiirissä,
niitä ei saa lainaksi, vain luettavaksi siellä paikallisessa toimistossa.

Siis, Minulla on muutama valokuva, veljeni hämärä mielikuva arkusta.

Siinä minun Isäni
Talvisodan Taipaleenjoen sankari

ruskeasilmäinen, 160cm pitkä, kaikki hampaat ehyitä,
tumma tukka.

Minä rakastan Isääni

Siinä se riippuu SÄHKÖtähti
vielä ilman virtaa

Vaikkapa Isälleni

Nämä vien viemisiksi Pojille ja Tyttärelleni,
syömme Itsenäisyyspäivän lounaan uudessa kodissa, yhdessä.

Ehkäpä kerron jälleen kerran Isästäni, tyttäreni Ukista ja
poikien Iso-ukista.

Koti tyhjenee

IsoinVeli oli viikonlopun Turussa,
mistä kaikesta Hän jäikään paitsi!

SLEY:n festareilla, oli tyytyväinen, parhaat kaverit mukana...

Poikasen ikävä näkyi parhaiten tässä kotiin tulossa.

Me kotona olijat ehdimme jo syödä.
Nälkäinen kotiinpalaaja ei nirsoillut, seisoi hellan vieressä
odottamassa, siinä sain tietopaketin tapahtumien
täyteisestä viikonlopusta.

Joku ei hermoile (minkään) suhteen, ei ainakaan muuton,
Hänellä oli kaveri...

...rauhallinen kaveri Hänkin.

Kaapit eteisestä lähtivät,
taustalla näkyvät poikasen paljaat varpaat,
(aina kuuma-miehiä) lelukaappikin lähti.

Tämä oli se pelottavin asia, täysi kirjahylly, Äitityttären
mielestä. Niin minunkin, kaameita muutettavia nuo kirjat.

Jalat kattoon

Kuka saa jalat kattoon?
Kysyi Isoveli syönnin jälkeen.

Eipä ole tullut Mamman mieleen,
ei Äititytärkään tunnustanut olleen tarvetta moiseen.

Ja HUPSIS vain, jalat olivat katossa.

Tässä veljessä on aina ollut notkeutta ja liikkuvuutta,
aika montaa lajia Hän on harrastanut, opetellut ja
vaihtanut uuteen.
Kävi vuosia sitten jo tanssikurssillakin,
Ät on kovasti innostunut tanssimisesta
josko tästä pojasta saisi kotitansittajan.

Moottoripyörämies ja sen nainen

Onko tänään pelipäivä?

Leikitäänkö moottoripyörämiestä ja sen naista?
Minä olen moottoripyörämies ja Sinä olet sen nainen!

Sinä voit tehdä ruokaa täällä keittiössä,
minä lähden kavereitten kanssa korjaamaan pyörää.

Tämä tuli nyt kotiin, mitä vaimo tekee?

Kuori vaan perunoita, kaverit pyysi minua ajelemaan, heippa!

Onko sillä vaimolla jo ruokaa?

Tule jo, nyt pitää mennä nukkumaan, Äitin huone on
näitten koti!

Ai, tule sitten kun kerkiät!

Vaimoooo! Täällä meidän kotona ei ole jääkaapissa mitään!?!


Minä olen osallisena tämän pikkusovinistin kasvatuksessa,
vedin roolini nurisematta!

Onnekseni IsoVeli tuli koulusta suosiollisella mielellä,
ja tipujen juoksukilpailut alkoivat,

moottoripyörämiehen nainen pääsi viettämään omaa aikaa.

Laatikkoleikkiä

Meidän perhe-yhteisössämme on sanonta:
tyhmälän työt.

Sitä ei koskaan sanota vihaisena, vain voipuneena , uupuneena,
kyllästyneenä ja täynnä ihmetystä, kyllä.

Isoimmat saappaat

Vanhoissa kumisaappaissa on reikä,
Äititytär toi kaupan viimeiset neljäkuutoset
sopii!

Näinköhän tämänkin miehenalun saappaat ovat
reilun kymmenen vuoden kuluttua tätä kokoluokkaa.

Hups!
Saappaat kaatoivat, vielä on äiti nostamassa.

Lisäys hetkeä myöhemmin:
Mikä oivallinen opaskuva, kuinka varmimmin saa,
etupäässä vanhemmat naishenkilöt, rannemurtuman.
Refleksi joka toimii!

Tavallinen keskiviikko

Olen itse kasvanut ainoana lapsena Poikasen ikäisestä asti.

Muistan joskus toivoneeni että adoptiovanhempani
ottaisivat minulle siskon.

Oma tyttäreni on ainokaiseni, Hän toivoi joskus isoa veljeä.

Kun nämä veljekset ovat kolmisin, varmaankin ihan tavallinen
veljes-sarja, mesovat ja tappelevat.
Ovat kuitenkin ihan eksyksissä jos joku on poissa.

Taidan kallistua sille puolelle että on lapsiystävällisempää
kasvaa parvessa kuin yksin.

Hyvin huono kuva.
Mutta se mitä kuvasin on siinä.
Luontoa parvekkeelta

Kaikki kolme

Tällainen tilanne on jo harvinainen,
kaikki kolme yhtäaikaa Salomaan ruokapöydässä.

Poikanenhan on ollut jo koko viikon Mammalassa
Isoveli tuli sairastamaan ja Isoin puuhommiin
tet-päiväksi.

Siispä miesten ruokaa;
läskisoossia ja potaattia.

Illan tullen Äititytär haki nuoremmat ja vanhinhan
kulkee omalla kyydillään.