Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 9. syyskuuta 2010

Linssilude omenapuun alla

sHämmästyksekseni huomasin eilen, että tämä kurjakuntoinen
vanha omenapuu onkin samaa lajia kuin
tuo iso, joka on muutamana vuonna tehnyt
kohtuudella satoa.

Vuosi sitten vappuna kaadettiin tämän puun välittömästä
läheisyydestä tosi iso koivu.
Olen kyllä huomannut jo aikaisemminkin
että koivu ei ole oikea puu pihaan jos haluaa
jotain kasvattaa, se käyttää vettä ja aurinkoa niin paljon.

Omenat ovat näissä vanhoissa puissa isoja ja hyviä.

Minä en ole ollenkaan puutarhuri luonteeltani,
kaiken pitäisi tapahtua tässä ja nyt, odottelu on ärsyttävää.

Armeijaan olisin sopinut, aliupseeriksi
kouluttamaan alokkaita.

P.S Miten minä en huomaa kuvatessani että melkein aina
siinä on myös Peikko tai joku muu eläväinen.
Olkoon, ei se minua haittaa.

Ei kommentteja: