Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hanna. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hanna. Näytä kaikki tekstit

perjantai 11. helmikuuta 2011

Ei uskoisi, jos ei muistaisi

Kesäkuussa juhlitaan
Rouva Ensimmäisen 8-vuotis syntymäpäiviä.

Odottelen vieläkö Aleksandra rupeaa munimaan,
viime kesänä se oli jo satunnaista, mutta silloin olikin
Marttoja niin iso lauma
että aika tahtoi mennä koulutustapahtumissa.

A:n munat kyllä erotan, ne ovat selvästi vaaleampia kuin
Marttojen, Hannan munista erottuvat "muodon vuoksi".

Vaikka ei enää munisikaan, saa pysyä parvessa
niin kauan kuin ote pitää.

Syrjäytetyn Ykkösen elämää tuskin jaksan katsella,
se putoaa varmasti alimmaksi.


Jos ikävyyksiltä selviydymme,
siinä on seuraava Ykkönen.

Hanna teki kyllä hurjan nousun.
Tuli viime kesänä nuorikkona Aamun ja Heikin kanssa.

Kasvoivat muun parven laitamilla hiljakseen,
Aamu menehtyi koiran hampaisiin, sen jälkeen Hanna oli
jonkun aikaa kovin arka ja hiljainen.

Sitten, ilman taisteluja, huomasin sen enää väistävän
Aleksandraa.

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Hanna tanssii auringonkukan iduille

Ennakoimaton tilanne!

4. idätyspäivä

3. idätyspäivä

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Hanna ja Nikolai


Viime viikolla, keskiviikkona, kirjoitin että olisi mukava jos he,
nämä kaksi, löytäisivät toisensa.

Minä en kuulu niihin ihmisiin ,
jotka inhimillistävät eläinten käyttäytymistä.

No, niin toivoin, ja tänä iltana kun menin kanalaan
viemään iltaseksi liotettuja leipäpaloja (herkkujen toimittajalta),
nämä kaksi nököttivät ikkunapenkillä nokakkain.

Kanan ja kukonkin, katsoessa suoraan eteensä,
ne eivät näe suoraan eteen vaan sivuille, niin muutkin linnut.

Nokakkain ryyhöttivät, aivankuin puoliunessa,
eivät välittäneet minustakaan, vasta kun kyykistyin
kamera kädessä ryhdistäytyivät,
pysyivät kuitenkin tässä asennossa.




perjantai 19. marraskuuta 2010

Hannan muna

Ensimmäinen

Alussa kanat voivat munia hyvinkin erikoisia munia,
yleensä ne yhdenmukaistuvat nopeasti (kamala sana).

EU:n säädösten mukaisia on vain osa.

Silloin kun minulla oli neljä munivaa kanaa,
tunsin niiden jokaisen munan: Ahaa, Desiree on jo muninut, tai
Miksihän Beatrice ei ole tänäänkään muninut!




Hanna voisi mielestäni olla oman tiensä kulkija ja munia
mustia, viiruisia, ruudullisia, ihan minkälaisia vain!

Standardi-munat ova toki kauniita, silti valitsisin
jotain omaperäistä kuvitusta, jos vain joku niitä munisi...


Lisäys lauantai-aamuna: klikkaa tuota Hannan munaa ja kuvittele se
sormiisi! Pehmeän rosoinen, kuin veistos!
tällaisen haluaisin antaa sokean käteen ja kertoa
maatiaiskanoista ja epäkuranteista munista.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Kuin runotar Hän kulkee


Muistaako kukaan tuon laulun?

En muista laulajan nimeä, näen Hänet
kuitenkin silmissäni, suomalainen, pitkätukkainen rokkari.


Peikko on Runotar kennel-nimeltään,
vasta saatuani tämän kanasen ymmärrän
etteiPeikko kaikessa olemisessaan ole ihan
Runotar.

Hanna on!


Vain Runotar kestää sen mitä tämä
pikkuinen kana kesti, eikä näy
merkkiäkään minkäänlaisista ongelmista.


Oikeastaan Hän on rohkeampi kuin ennen.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Ystävykset yhtäjalkaa

Kanojen kesken ystävyys ei ole ollenkaan harvinaista.
Useat kananpitäjät kertovat kanoissaan huomanneensa
yhdessä erityisen hyvin viihtyviä pareja.

Näin minäkin olen nyt saanut parveeni sydänystävät.
Hanna ja Aamu ovat orrella yhdessä, syömässä yhdessä,
kuljeskelevat yhdessä, niinhän ystävättäret tekevät.

Tosin hehän tulivat yhdessä tähän parveen. Ovat kuitenkin tulleet jo
tutuiksi muidenkin kanssa, eivät arkaile tai pelkää ketään.

Näyttää mukavalta.


Clint on suloinen. Piipittää kuin pikkuinen lintu edelleen.
Nukkui jo muutaman yön orrella äitinsä vieressä,
nyt on kuitenkin palattu pesään nukkumaan.

Eikä Clintistä sovi kuin pää äidin siiven alle.

Pontus nukkuu Liinuksen kanssa ulkona,
tai siis jossain rakennuksessa.

Päivällä on kuitenkin saatava hellyyttä monta kertaa,
häntäkin halaa Mamman saapasta.

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Kurkistus

Kuin linnan neito linnassaan

keskiviikko 4. elokuuta 2010

Neitoset ja Heikki



Hanna on kaunotar!
Hopeapilvi ballerina, ihan uskomaton tuo väri.

En saa millään sitä ihan oikeaksi tällä
joka tytön ilmaisella kuvien käsittelyohjelmalla.

Jalatkin niin sävy-sävyyn!!!!!