Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 23. syyskuuta 2010

Ellinooran pieni perhe


Ellinooran esikoinen ei kehity samaa vauhtia kuin
tuo nappisilmä. Ensimmäisen synnytyshän oli rankka
kokemus meille kaikille kolmelle.

Pienin taisi kärsiä eniten, Ellinoora pelkäsi
ja varmasti oli kipujakin.
Minä vain hikoilin.

Pojat ovat jo kolmeviikkoisia
jos katsoisin vielä jonkun päivän.

Lisäys: kissan kivun lääkityksestä on viisainta keskustella
eläinlääkärin kanssa.
Kissan lääkitys ei ole ihan yksinkertainen juttu.
Kissan kivunkaan havaitseminen
ei ole niin selvä juttu kuin esim. koiran.

Ei kommentteja: