Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 24. syyskuuta 2010

Kyllä kissa on nopea

Kävelemme hiljakseen pellon laitaa...

Tunnen, enemmän kuin kuulen että Viljami
hyökkäsi viereltäni metsään, kerkeän nähdä vilahduksen
lepän rungolla, uskon että en "osunut"...


Kaiken tapahduttua, luulen että kävi näin,
Wiljami nousi puuhun, epäröimättä hyppäsi
peltikatolle, luisui alas ja PLOPS oli maassa.

En ole varma näinkö vai luotanko todennäköisyyteen,
olisiko aikaa kulunut sekuntia kauempaa.

Ei kommentteja: