Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









Näytetään tekstit, joissa on tunniste Marjoja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Marjoja. Näytä kaikki tekstit

perjantai 7. syyskuuta 2012

Hirvitornintekotarpeiden hakua

 Siinä se! Jumissa keinuu kannolla!
Laho olisi ollut suotavampi.

 Vetäjän kaikki rankaat ilmassa. Ei näyttänyt hyvältä,
minun mielestäni. Keikahdus irrotti peräkärrin, paljastui
että hydrauliöljy oli vähissä, tämän verran ymmärsin.
On se niin vaikeata tämä tekniikka!!!

 Paljon muitakin ongelmia oli selvitettävä ennen kuin 
Molemmat olivat renkaillaan.
Peikko olisi viihtynyt paljon mielummin mönkijän vieressä 
jopa allakin, erämiehen kaverina kuin Mamman kanssa
 puolukoita syömässä (eivät vielä kypsiä).


 Tuntien sitkeän puurtamisen vinssin kanssa
matka jatkui hitaasti. Mitä nyt kärrin muutama kaatuminen
 vielä lisäksi! Ei ole minun hommia nämä.

Peikon mielestä matka oli hauska ja antoisa.
Varsinkin Mamman kanssa ryteikön läpi palaaminen 
kahvitulille. Erityisen ihania olivat hirvien makuukset
ja niiden tuoksut.

torstai 12. heinäkuuta 2012

Kesää - vaikka sataakin!

 Iltapala ehdotukseni meni läpi äänivyöryllä,
kaikki kaksi (minä mukaan lukien) äänesti
lettujen ja mansikoiden puolesta.

 Liiteri on ihan pikkuista vaille täysi!
Tulkoon vaan hallat ja yöt meillä palaa puuta.
Muutama päivä sitten tuli sähkölasku jossa oli
kolmen kuukauden kulutus, talvikuukaudet.

Koskapa laskut niin kovasti riemastuttavat mutta kyllä
mukavalta tuntui verrata sähkönkulutusta
 joihinkin entisiin laskuihin.

Puutarhuria minusta ei tullut.
Tämä kukkapenkki jäi keväällä kitkemättä,
siellä pilkisteli pieniä ahomansikan lehtien alkuja.

Huomenna tai ylihuomenna ovat varmaan
 saaneet vielä pikkuisen aurinkoa ja punaa poskiin etelä
seinustalla kun ovat.

Taidetaan nautiskella ne ihan naturel!




keskiviikko 11. elokuuta 2010

Kotipihan marjoja

Yksi kutistuva ja ränsistyvä karviaispensas.
Räkättirastaat ja me kilpailemme kuka kerkeää saada saaliin.



Mustaherukoita on taas runsaasti, onneksi sillä
niitä tämä ruokakunta syö hillona niin paljon kuin
marjoja riittää.
Pakastan ne rasioihin ja keitän talven kuluessa hillo-
sokerilla hilloksi.



Isoveljen omenapuu on Huvitus, kesälajike.
Muutaman vuoden vanha pieni puu vielä,
teki tänä vuonna ensimmäiset omenansa,
emme ole maistaneet, odotellaan kypsymistä.

perjantai 6. elokuuta 2010

Enkös minä sanonut?

ISOJA OVAT

Satoa talteen











Mustikoita, mustikoita ja mustikoita...
Niitä on runsaasti, ne ovat suuria,
ja maistuvat mustikoille!

Minulla on saman verran matkaa metsään kuin autotalliinkin.
Itikatkin ovat vähissä,
ei minkäänlaista syytä olla lähtemättä...
Kerään marjat suoraan rasioihin, käsin, niin
säästyn siltä inhottavalta illan ja yön touhulta.

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Luonnon antimia


... ja ihan ilmaisia!
Tämän vuoden mustikat ovat ISOJA,
terveysvaikutteisiakin.

Pappani poti sokeritautia ja petti terveys-keskusta
juomalla mustikanlehtiteetä muutaman päivän
ajan ennen verikokeita (tämä nyt ei tainnutkaan
olla terveysvaikutusta), anteeksi!



Vadelmat, vatut, vaapukat, vaaraimet
nämä nimet tulivat näin äkkiä mieleeni.

Mielestäni se kaikkein paras luonnonmarjoistamme.
Ainokaista lastani odottaessani olin hirmuisen
pahoinvoiva koko ajan.
Pusersin kuitenkin itsestäni sen verran että
jaksoin lähteä anoppini kanssa vatukoihin rymistelemään
ja oksentelemaan että saisin ristiäisiin
vadelmakakun.

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Lämpöä riittää


Tuntuu että kaikki kukat kukkivat oikein pikavauhtia,
helle pakottaa.



Mustikatkin ovat jo poimintakypsiä.
Hyviä olisivat jos...,
mikään ei saa minua metsään tällä helteellä
ja ne hyttyset!


lauantai 12. kesäkuuta 2010

Lomalla!
















Tätä päivää on odotettu, me kaikki. Odottamisen suurimman taakan on kuitenkin kantanut varmasti nykyinen lomalainen itse.

Järjestimme pienen juhlahetken Äitityttären iloksi:

Ensiksi syötiin muutama mansikka,
toiseksi avattiin pikkuistakin pienempi pullo vaaleanpunaista,
kolmanneksi syötiin sokeri.

Sen jälkeen lämmitettiin sauna, meillä kaikilla oli niin mukavaa.

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Mustaviinimarja













Tämä risukkopensas on todennäköisesti sitä vanhaa Melalahtea. Sitä on kaikissa vanhoissa pihoissa, kukaan ei muista milloin ja kuka ne istutti. Rönsyilee ja rönsyt juurtuvat nopeasti omavaltaisesti. Marjat kypsyvät pikkuhiljaa, valoa saavat marjat ensin ja rönsyjen alapinnoilla olevat marjat viimeiseksi.

Korkea, suoravartinen on melko uusi lajike MORTTI. Se ei rönsyile, seisoo asennossa ja kasvattaa marjansa pitkin vartta, suuria marjaterttuja eivät nämä pensaat ole ainakaan vielä kasvattaneet.
Marjat ovat hyviä molemmissa. Tehdään kesällä oikeat marjanmaisteluarviot tänne blogiinkin.