Salomaalla omenapuut olivat täydessä kukassa. Ihana pörinä
oli huumaava olihan se melkein lupaus omenasadosta.
Vilin ja Nuuskun hämmennys ei kauan kestänyt.
Pariksi päiväksi riitti pihamaa, sitten oli varatut
aitatarpeet kierräteltävä luvallisen tilan ympärille.
Olihan se hauskaa meille kaikille, oltiin samassa
aitauksessa kaikki.
Yksi oli poissa. Naapuri joka oli minua tervetulleeksi toivottamassa
tänne. Yksin asuminen tuli jo mahdottomaksi ja muutto
lähemmäksi auttavia ihmisiä välttämättömäksi.
Hiljalleen kiertelin hänen pihamaallaan.
Hänen elävä kertomisensa elämänsä vaiheista,
kahdesta evakkomatkasta nuorena tyttönä ja
kotiutumisestaan tänne länsi-Suomeen olivat päällimmäsinä.
Tällä kertaa meillä olikin kaksi Poikasta mukana,
hellepäivinä käytiin uimassa.
Biolanin tehtaanmyymälästä hankittiin sininen (väriviallinen)
valtaistuin. Vili ihmettelee, varmaankin sijoituspaikkaa.
Syntympäiväkakku!
Sankari unohti vuosien määrän, onneksi vieraat
huomasivat ja virhe piti korjata.
Naurava lohikäärme Eurassa on paikka jossa Poikanen on
tottunut käymään kesäisin. Hiekkalaatikko jossa lelut eivät ole
tältä vuosisadalta, liekkö viime tuhanneltakaan.
Mutta ne viikinkiajan miekat! Ne ne vasta olivat jotain!
tälle kesälle on todella kerääntynyt juhlia joissa
meillä on ollut kunnia olla mukana.
Äitityttären hieman vajaa perhekuva.
Isoveljen, sen keskimmäisen konfirmaatiojuhlaa tässä.
