Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Äidin ylpeyttä

Tämä Martta kerkesi olla jo aikuisten
parvessa muutaman päivän,


hänen ainokaisensa oli aivan lohduton
piiskutti ja visersi kanalassa koko ajan.


Eihän sitä kestä minkään lajin äidin korva,
Martta palasi hemmotellun poikansa luokse.


Nyt yhteiselo on tiivistä, ei edes Keisarinna
pelota tätä emoa. Eipä silti Aleksanteri on silmä kovana
ja seuraa kuin lakeija näitä näytöksiä.

Martan hyvin kuninkaallinen ryhti ei petä hetkeksikään.

Ei kommentteja: