Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Vapausko loppuu?

Äititytär huomasi ettei ollut koskaan käynyt pajan
"ullakko-tiloissa".
Sieltä löytyi metalliputkea, tietysti kun on kyse pajasta.
Ampiaispesiä myös runsain määrin.

Poikasen epäluulo oli melkoinen kun annoin
sellaisen hänen käsiinsä kuvausta varten.



Keväällä aloitimme kanojen
ulkotarhan tekemisen, aikataulua
ei meillä ollut.

Hyvin ovat kaikki uudetkin
kanat oppineet
talontavoille, vapaaseen elämään.
Tarha ei siis palvellut
vielä päättymässä olevaa kesää.
Tuleehan niitä kuitenkin uusia,
siis kesiä.

Puolentoista metrin mittavirhe esti valmistuminen tänä viikonloppuna.

Vihjeeksi kaikille kanatarhan rakentajille: kokeilemme nippusiteiden
soveltumista verkon kiinnittämiseksi. Edeltävää vuodenaika testausta ei tehty.

Tarhan tekijän comment: miellyttävämpi rakentaa kuin aspeilla tai nauloilla.
Työn tarkkailijan comment: helpompi purkaa jos sattuisi tulemaan tarve.

Jälkimmäinen kommentti aiheutti ruman tollotus-mulkaisun tarhan tekijän
kasvoille. Hän sanoi: Ja minkähän takia PURKAA???

Ei kommentteja: