Suuren kaupungin kirpputorien tarjonta oli suorastaan ala-arvoista, likaista ja rikkonaista.
Kirpputorit alkavat kovasti muistuttaa halpatuontitavara-kaupoilta, eikö se ole luvatontakin, uuden tavaran myynti kirppiksellä?
Oli sentään yksi pieni vanhan ajan osto- ja myyntilliike, siellä oli mukava mies myymässä sekaisessa (kuten kuuluukin) pikkuliikkeessä kaikkea maan ja taivaan väliltä, katselimme ja joimme kahvit.
SPR:n Konttikaan ei pettänyt, oli uudistunut sen jälkeen kun viimeksi kävin siellä.
Viimeisessä kaupassa jossa kävimme (Prisma), Poikanen huokaili: Ihan tylsä tämä kirpputori.
Uskoimme Häntä ja läksimme kotiseudulle.
Ilmakaan ei ollut mukava, kostea, pilvinen ja ikävä.
Olisikohan pitänyt jäädä kotiin, vaikka leipomaan!
P.S Eilinen parturikäynti oli tehnyt Poikasesta NIIN ison pojan näköisen.
Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.
Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.
Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.
Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.
Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.
Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
Tänään...
tiistai 30. maaliskuuta 2010
Klikkaa tunniste: ovi sieltä näet missä viisaus piilee
Olen antanut itseni ymmärtää että tässä olisi aito ja alkuperäinen suomalainen. Samalla usein olen ihmetellyt mihin tuo valloittava hymy on meiltä kadonnut.
Tämä kuva on sijoitettu hyvin tärkeän huoneen seinälle, siinä se päivittäin muistuttaa hymyn valtavasta merkityksestä.
Kolmas ja tärkein: jokainen ihminen jonka kohtaat voi olla mahdollinen YSTÄVÄ
Tämä kuva on sijoitettu hyvin tärkeän huoneen seinälle, siinä se päivittäin muistuttaa hymyn valtavasta merkityksestä.
Samaan paikkaan on sijoitettu tämä tärkeä viesti, mahdottoman edessä ei tarvitse lannistua, uusin voimin kohti mahdotonta!
Kolmas ja tärkein: jokainen ihminen jonka kohtaat voi olla mahdollinen YSTÄVÄ
Räntäsade
Minun Mammani sanoi: uusi lumi vanhan surma ja kahdesta asiasta ei pidä mennä takuuseen pienen lapsen pyllystä ja keväisestä säästä.
Vedeksihän tämä kohta muuttuu, Celsius-mittarini ikkunan pielessä sanoo että plussaa on kaksi astetta.
Yleensä siivoamisen siirtyminen ilmastollisista seikoista johtuen ei tee minua surulliseksi, tänään olisin mielelläni vienyt matot ulos.
Vappukukka iloitsee, pyytää ulos, menee keskelle pihaa taivastelee hetken, juoksee ovelle pyytää sisälle, pudistelee karvansa, ja taas ulos!
maanantai 29. maaliskuuta 2010
Valtaistuinsali
Rakennemuutos suunitelmia
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
I think this is fun, do You? Minulla on hauskaa onko Teilläkin?
Today I have been a blogger for a month. You make this fun. Thank You everyone!
I would be very very pleased if You leave a few words on my blog.
Tänään tulee kuukausi täyteen bloggaajana. Kiitos Teille kaikille! Jos vielä rohkenisitte jättää merkin käynnistänne, se olisi tosi hauskaa!
I would be very very pleased if You leave a few words on my blog.
Tänään tulee kuukausi täyteen bloggaajana. Kiitos Teille kaikille! Jos vielä rohkenisitte jättää merkin käynnistänne, se olisi tosi hauskaa!
Siipikarjan sisälläpitömääräys...
Kevään merkkejä
Paja
lauantai 27. maaliskuuta 2010
Nopea käynti kanalassa
Tarkoitus oli viedä ruoka, ja palata eilen laadittuun työjärjestykseen. Palattuani nopealta käynniltä oli kolme tuntia mennä hurahtanut.
Hauskaa minulla oli kyllä! Ajattelin että Räyhä-kukon muisto on jo häipynyt ja laskin nuorimmat kanat vanhojen joukkoon. Sekasorto, mellastus ja touhuilu oli melkoinen, voi veljet olisittepa nähneet. Kuvasin kyllä liikkuvaa kuvaakin, tämä koneeni on vain niin pikkusieluinen että kärsivällisyyteni ei riitä sen lataamiseen. Yritän joltain toiselta koneelta myöhemmin.
Etusivun neitonen on kasvanut kovasti, vai mitä?
Muistona mielessäni
Mitä vanhemmaksi elää, sitä enemmän muistojen määrä lisääntyy. Tällaiset "mummohyllyt" ovat kovin tarpeellisia, usein,usein seisahdan tavallisina päivänäkin tähän, nyt jo vain huokaisen , ja jatkan elämää.
Tähän on vain kertynyt, pieniä enkeleitä, seuraksi puheliaalle miehelle.
Hautapaikkaa valitessani huomasin erään valittavana olevan haudan vieressä olevan pienen poikavauvan hietakehdon, oli selvää että mieheni pääsisi pikkuisen viereen.
Myöhemmin olen tutustunut perheeseen jonka esikoinen lepää siinä. Olemme tehneet sopimuksen että katsomme kynttilöiden palamisen ja kukkien kunnon perään molemmilla haudoilla, siis minulla on vähän niinkuin lapsenlapsikin siellä.
Sillä perheellä on kolme pikkuista poikaa haudalla käydessä, iloisia veitikoita, elämä jatkuu kuitenkin.
Tähän on vain kertynyt, pieniä enkeleitä, seuraksi puheliaalle miehelle.
Hautapaikkaa valitessani huomasin erään valittavana olevan haudan vieressä olevan pienen poikavauvan hietakehdon, oli selvää että mieheni pääsisi pikkuisen viereen.
Myöhemmin olen tutustunut perheeseen jonka esikoinen lepää siinä. Olemme tehneet sopimuksen että katsomme kynttilöiden palamisen ja kukkien kunnon perään molemmilla haudoilla, siis minulla on vähän niinkuin lapsenlapsikin siellä.
Sillä perheellä on kolme pikkuista poikaa haudalla käydessä, iloisia veitikoita, elämä jatkuu kuitenkin.
perjantai 26. maaliskuuta 2010
Töinen juttu
Tämäkin kuva on historia kirjasta.
Nämä eivät ole kananpoikasia, ne ovat kalkkunan untuvikkoja, ikä kolme vuorokautta ja niitä oli kolmekymmentäkolme!!!
Kasvoivat kauheata vauhtiä, söivät hirveästi, paskoivat enemmän kuin söivät.
Kasvaessaan menettivät hieman suloisesta ulkomuodostaan.
Ne oli pakko pitää tarhassa (33).
Vertaansa vailla oleva elämänkokemus.
Suomen lampaat
Lammas on ihana eläin,
arka, säikky ja lempeä mutta luottavainen.
Nuorena aikuisena tein eläinsuojelutöitä, elämän pituista harrastusta siitä ei minulle tullut, sydän särkyi uudestaan ja uudestaan.
Niissä ympyröissä kohtasimme, Iida Linda ja minä.
Nyt he laiduntavat jo rohkeina ja iloisina Taivaallisilla laitumilla.
torstai 25. maaliskuuta 2010
Hoitopaikan tapahtuma
Asumalähiö
Huolta aiheuttava slummi naapurustossa, useamman kevään ajan olen ajatellut pudottaa tämän kylän asumukset polttopuiksi. Asukkaat eivät ole hyväksyneet katottomia, tikkojen laajentamia oviaukkoja ja muuta kurjuutta joka asumuksessa. Alapuolella vaanii kuitenkin lentoon lähteviä lapsia useanpikin todellinen vaara. Siis taas tämä ongelma; purkaa vai korjata?
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Ennen näkemätöntä
Tänä aamuna näin jotain mitä en ensin meinannut tajutakaan. Desiree pani hanttiin Aleksadralle. Tämä häkki on sellainen omilla jaloillaan seisova "undulaatti" häkki. Se on seisonut koko talven kanalassa, vein syksyllä sinne pihakukkia jotka eivät pärjaa pakkasessa. D keksi että sinne onkin kiva munia. A keksi saman muutaman päivän kuluttua.
Desiree paneen hanttiin Aleksandran tunkeutumis yritykselle. (Hyvä D!!!)
Desiree paneen hanttiin Aleksandran tunkeutumis yritykselle. (Hyvä D!!!)
Rauhallista iltapäivää
Koulusta on kotiuduttu.
Ykkönen on tullut vieraalle maaperälle eikä ole saanut lähtöpasseja.
Kolmonen seurannut ykköstä. Hän saa liikkua vielä verrattain vapaasti näiden kahden vartioidun alueen välillä.
Ykkönen yleensä tarkastaa tässä vaiheessa joko joku kavereista on ehtinyt koneensa ääreen, harvoin Hän saa tehda tätä tässä huoneessa.
Kakkonen on tekemässä läksyjään Kuten AINA heti koulusta tultuaan, ilman kehoituksia.
Ykkönen näkyy pelaavan kolmoselta kesken jäänyttä peliä.
Kolmonen kurssitettiin viime viikolla tämäkin koneen aukaisuun.
Kakkonen lukee historian läksyä, mahdollisesti kokeisiinkin.
RAUHA ON HETKISEN AIVAN RIKKOMATON, AURINKO PAISTAA, RUOKA UUNISSA VALMISTUMASSA!
tiistai 23. maaliskuuta 2010
Riemastuttava kirja
maanantai 22. maaliskuuta 2010
Ensimmäinen kissani
Sivu samasta "kirjasta" kuin ensimmäiset kanani kuvakin. Ville syntyi todella suureen perheeseen. Käydessäni pyytämässä pentua itselleni näin kuusitoista aikuista kissaa ja ainakin kolmella nartulla oli pennut.
Oppaani kertoi kissoja oleva yli kolmekymmentä, olivat hieman ujoja, kuulema. Pentua siitä talosta ei saanut mukaansa kuka vain. Minulla oli talonväelle mieluinen suosittelija mukana, lienee auttanut asiassa.
Ihanan, ihanan kissan sainkin. Eli kahdeksantoistavuotiaaksi täyttä elämää.
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
Valioyksilö
Kuva: Asko Viljanen, Sri Lanka
Nämä eläimet tunnistaa missä päin maailmaa liikkuukin, Gallus gallus. Kevytrakenteinen sanoisin, ikä ei tiedossa, näyttää nuorelta. Kaunis!
Ystävä pariskunta asuu Sri Lankassa osan vuodesta, kyselin miltä siellä kanatilanne näyttää ja "paluupostissa" räpsähti koneelleni tämä komistus. Kuvaaja sanoi pitävänsä silmänsä auki, yrittää siellä pensaikoissa saada kanojakin kuvatuksi (Kuvittelen niin).
Kiitos Asko!
P.S Minut itseni yllätti nuo keltaiset jalat. Meillä täällä Suomessa pidetään savenvärisiä jalkoja maatiaisten jalkojen värinä ja keltaista enemmänkin Leghornin jättämänä perintöjälkenä.
lauantai 20. maaliskuuta 2010
Rangaistus
Usein olen halunnut jutella tästä asiasta ihmisen kanssa joka on aloittamassa/haaveilemassa esimerkiksi kanan pitoa. Joskus on pakko pystyä lopettamaan eläin itse, kolari tai joku muu onnettomuus ei anna aikaa etsiä muita ratkaisuja.
Muita eläimiä en ole tarvinnut lopettaa itse, vain kukkoja, muutama kana on kuollut mutta hiljaa siististi yöllä.
Edesmenneellä miehelläni (ihan onneton pehmo) oli peräkontissa terävä uusi pieni kirves hätälopetuksia varten, kenties se varautuminen säästi hänet kokemasta todellista tilannetta.
Palatakseni tähän riiviöön, hyvin pienestä kukkopojasta näin jo että voipi tulla tilanne... no ensi keralla uskon sitä tuntemusta. Hyökkäillyt ja uhkaillut se on minua koko lyhyen elämänsä ajan.
Nyt ensimmäisen kerran siinä oli kukon tappamisen meininki, ei siis enää ollut muuta mahdollisuutta. Kanathan ovat aina olleet naisten eläimiä, niin niiden lopettaminenkin. Miesten tontille ovat kuuluneet muut kotieläimet. Paitsi meillä ennen, saimme häälahjaksi tusinan kalkkunan poikasia, ihan vain retorinen kysymys lopuksi. Kuka teurasti syksyllä kaikki kaksitoista kalkkunaa?
Rikos
Ylpeys käy lankeemuksen edellä, sanoi vanha kansa (muinais-suomalaiset varmaan).
Se aamuinen ylvästely säilyttäjätilasta sai heti aikaan juuri sen minkä äkkiseltään ei kuvittelisi kuuluva säilyttämiseen. Meillä kuuluu, pahaluonteiset kukot saavat nopean ja uskoakseni kivuttoman lopun. Haavoittuneena kipaisin liiteriin ja palasin navettaan kirveen kanssa.
Seuraava postaus sisältää heikkohermoista säikäyttävää materiaalia.
MTT Biotekniikka ja elintarviketutkimus
Olen ollut Maatiaiskanan säilytysohjelmassa mukana vuodesta 1999 lähtien. Ohjelma käynnistettiin Agronomi Tarja Niemelän tekemän opinnäytetyön mukaisesti v.1998, ohjelmassa mukana olo on maksutonta, sopimus MTT:n kanssa tehdään henkilökohtaisesti, minullakin on Suomalaisen maatiaiskanan säilytystila, olen siitä kovasti ylpeä.
Ohjelman puitteissa tulee vuosittain useita tietopaketteja ja kesäpäivät ovat maksuttomat ja järjestetään eri puolilla maata heinäkuussa.
Ohjelman puitteissa tulee vuosittain useita tietopaketteja ja kesäpäivät ovat maksuttomat ja järjestetään eri puolilla maata heinäkuussa.
perjantai 19. maaliskuuta 2010
Maaliskuun kolmas syntympäivä ja tehtaanmyymälämatka
torstai 18. maaliskuuta 2010
Nikolai, Pikku Kukko, Nikke
Toimittaa täydellä sydämellä Aleksanterilta saamansa tehtävät. Hyväluonteinen kuten kaikki vanhat Piikkiöläiseni. B-kukko on aina vähän varjossa, siksi olen toivonut että uskaltaisin laajentaa tätä projektiani vain hieman, pienellä lisähuonetilalla talvea varten. Yhteen kanalaan ei sovi kahta A-kukkoa.
Sydäntä liikuttavaa katsella kun joku kanoista on kylpenyt puhtaassa purussa ja Nikolai puhdistaa otsalta purumuruja kylvyn jälkeen.
Virhe (kö) +
Tämän munan kohdalla on tapahtunut virhe. Huomaat varmaan kenestä kirjoitan. Virheelinen muna ei varmaan tiedä olevansa virheellinen, siis joku ulkopuolinen on sen määritellyt. Tässä tapauksessa minä. Tänään tällä virheellä ei ole merkitystä koskapa tämä muna tullee syödyksi.
Jos kuitenki olisin kerännyt munia hautomakoneeseen ulkonäkö virheitä ei pidä sallia.
Olen ajatellut kuinka tekisin jos olisin kana? Luulen että haluaisin hautoa joka munan jonka olisin muninutkin kenties sen naapurin munimankin.
En ole saanut käsiini kuitenkaan luotettavaa tekstiä joka kertoisi mitä kuorivirheellisestä munasta kuoriutuu: ulkonäkö vammainen kana, tyhmä kana, kukkokana, tunnevammainen kana vai joku ihan uusi laji?
Jos kuitenki olisin kerännyt munia hautomakoneeseen ulkonäkö virheitä ei pidä sallia.
Olen ajatellut kuinka tekisin jos olisin kana? Luulen että haluaisin hautoa joka munan jonka olisin muninutkin kenties sen naapurin munimankin.
En ole saanut käsiini kuitenkaan luotettavaa tekstiä joka kertoisi mitä kuorivirheellisestä munasta kuoriutuu: ulkonäkö vammainen kana, tyhmä kana, kukkokana, tunnevammainen kana vai joku ihan uusi laji?
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
Nimipäiväkukka
Joulun jälkeen ostan myymättä jääneitä Amarylliksen sipuleita. Monet niistä kukkivat kotona kevät talvella.
Sipuli on myös mukava ja helppo säilyttää pitkäänkin.
Ja kas! Nimipäiväkukka on kukkaa vaille, mutta voihan sen silti viedä lahjaksi.
Tämän sipulin tarina on juuri tuo, Alli pyysi katsomaan mitä sipulista köytyi!
Jännittävä tapahtuma 12.9.2009
Draama lähestyi taivaalta suu selällään pellon
laidassa tollottajia.
Laskeutuu vai ei?
Monen nousu yrityksen jälkeen se kuitenkin laskeutui - pakkolasku ja ihan meidän silmiemme eteen!
Kaikki selvisivät vammoitta, ainoa asia joka teetti töitä oli vanhan herran "nostaminen" korista.
Huoltoauto haki pallon ja matkailijat - ja päivän kohokohta oli ohi.
tiistai 16. maaliskuuta 2010
Ensimmäiset omat kanani
Olin muutanut maalle syksyllä ja keväällä olin tullut siihen tulokseen että kanoja on hankittava. En ollut vielä "saanut maatiaiseläin-herätystä". Sointu, Lempi ja Vieno, Isa Brown-hybridit, kanoja toki, mutta niin lyhytikäisiä, munivat itsensä hengiltä kahdessa vuodessa.
Isoin veli oli silloin hyvin pieni poika, tämä sivu on kirjasta jollaisia tein Hänelle muutamia maalaiselämästä.
Isoin veli oli silloin hyvin pieni poika, tämä sivu on kirjasta jollaisia tein Hänelle muutamia maalaiselämästä.
Kanalan menu
Pöperö, tällä kertaa
Eikä juuri aurinkoakaan!
- keitettyä makaronia
- karkeaksi raastettua porkkanaa
- kauraryynejä
- murskattuja munankuoria
- rypsiöljyä
- kalkkia, rakeisena, ostorehu
- puolitiiviste, ostorehu
- jyvät
- karkea hiekka
Eikä juuri aurinkoakaan!
maanantai 15. maaliskuuta 2010
Lauantaina kirpputorilla
Totta se on, se että tarpeet syntyvät silmien kautta! Tämä ihanuus oli ihan pakko saada:
a) sopii teemaan
b) minulla ei ole vielä munan syönti lusikoita
c) herättää mielessä iloisia asioita
d) maksoi vain (1) euron.
Iso ihana kirpputori kotikunnassani, lauantaisin kun voin tehdä matkan yksin , käyn katselemassa mistä ihmiset ovat valmiita luopumaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)