Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









Näytetään tekstit, joissa on tunniste munat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste munat. Näytä kaikki tekstit

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Kevätkampauksia ja torjuntavoitto

Tähän aikaan vuodesta kanojen kampauksien pitäisi olla vielä
kohtuullisessa kunnossa.
Ei ole, valon lisääntyminen saa kukoissa aikaan
hirmuisen kampauksien repimisvimman :)

Keisarinna on saanut pitää sekä ensiluokkaisen höyhenistön
että valta-asemansa, jopa muninutkin melko säännollisesti,

Hanna nuori kaunotar, ehdottomasti suosituin!

Hiiri-invaasio on torjuttu.
Pesälle on palattu, epäluuloisina vielä.


Tulostakin ovat saaneet aikaan, Keisarinna ja Hanna ;)

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Muotojen runsautta

Tässä mökissä ja sen tanhuvilla,
ei saa otetuksi kuvaa jossa ei olisi ludetta
jossain nurkassa.

Kesällä kana, talvella kissa!

Nytkin varustauduin ja valmistauduin,
näytin, haistatin, en maistattanut kuvaamisen kohteeni.

Olivat tyytyväisiä!
sitten keskityin asetelmoimaan tämän aamuiset
kanan kevennökset (sanoi Mammani).

Painoin laukaisinta, siinä sitä on taas yksi kissa.

Asiani oli:
juuri pesästä otettu muna on
fyysinen kokemus.
Pinkeäksi jännitettyä silkkiä,
niin sopiva syvälle kämmeneen.

P.S. Pari pientä pätkää olen nähnyt Munamiehestä,
minua se ei kovasti heiluttanut sinne eikä tänne.

Minä olen tiennyt jo kauan että
MUNAT OVAT YKSILÖITÄ



torstai 3. maaliskuuta 2011

Se uskomattoman suuri muna

Jotkut lukijat ovat jo nähneetkin tämän jättiläisen.
Olen säästellyt sitä, en tiedä miksi.

Eilen illalla, oikeastaan oli jo yö, siis minun
normaali ruoka-aikani yksin ollessani.

Pitkähän kananmunan säilytysaika on, tein kuitenkin
päätöksen, brutaalihan se päätös on kun on kyse
harvinaisuudesta.

Paistinpannu hellalle. Murunen voita...
ja räks, pannun laitaan,
ihan vertailun vuoksi oli paistettava toinen? vai kolmasko se nyt
sitten on.

Siitä voi nyt vertailla, yksi tavallinen yksiö ja
iso kaksio.

Hyviä olivat molemmat.
(Toden kirjoittakseni, söin vain kaksion,
annoin NuppuLaiheliinille yksiön)


Toissa syksynä teimme, Poikanen ja minä,
kultturijunamatkan Helsinkiin, kävimme
Habitaressa ensi kertaa elämässä molemmat.

Kuvia otin menomatkalla junassa, muualla en muistanut!!!

Ostin kuitenkin tämän kalastusaluksen.
Se on kiukaan päälle asennettava vedenvalutin,
ei ole vielä saunaan asti joutanut.

Nykyisin se on vastaanottokotina kanalasta tuleville munille,
keittiön työpöydällä.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Ei enää uutinen, toistoa vain

Keskimmäiset ovat eilisiä ihmettelyni aiheita.
Siis se pieni ero, munat ovat munia.

Tänä aamuna sama ihme, munahybridi
oli pesässä.
Vasemman puolimmainen ISO sunnuntaimuna
ja oikea laita tavallinen, pyöreähkö Hanna muna.

Siis jompi kumpi Martoista on siirtynyt
suorastaan XXL-kokoon.

Vertailun vuoksi viime viikon satoa.

Olisihan tämä ongelma jos näillä itseänsä elättäisi,
tai siis näiden kaupalla.

lauantai 5. helmikuuta 2011

Epätavallinen alku päivälle

Sen tiedän että Martta-munia ovat.
Sitä en tiedä kumpiko rupesi isottelemaan,
ÄitiMartta vai Marttaäiti.

En omista niin tarkkaa puntaria
että voisin sanoa paljonko näillä on koko eroa.

Arvioituna 30% noin, vähintään.
Ei samaan konehaudontakertaan,
pienet munat kuoriutuvat nopeammin.

Voi olla että näin suuressa munassa on kaksi keltuaista
oikein ja hyvin haudottunakaan eivät selviä,
happitila munan sisällä on tehty yhdelle tipulle.
Ja olisihan ne niin pieniä, ne tiput.


Sitten seutukunnan ainoassa pulkkamäessä kuivaamon rinteessä
hankittiin, hiki ja nälkä.


Spagettia + kastiketta

Jälkiruuaksi
Runeberg´in torttuja made by Äititytär

lauantai 22. tammikuuta 2011

Soluja

Yksinkertaistettuna pelkkiä kanan munasoluja.

Perheen äidille ja leipurille ainesosia.

Ravitsemuksen asiantuntijalle ristiriita.

Allergikolle kauhistus.

Kanalan pitäjälle tulevaisuus.

Kanalle suvun jatkuminen.

Ihme se on minulle!

OMNE VIVUM EX OVO
Kaikki elämä tulee munasta

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Heikin päivänä

Tekstiviestionnittelua näpytellessäni huomasin,
onhan ne nimipäivät meilläkin.

Keitänpä omalle Heikille lahjan, löytyi pesästä
pintavaurioitunut lahja.
Kukot joskus pesissä rymytessään saavat muniin
säröjä, ne pitkät ja terävät kannukset,
sellaiset munat käytän heti.

Syyn ja seurauksen lakia kanat eivät tunne,
varsinkaan jos siinä välissä on keittäminen.

Joskus kanastakin voi tulla munan syöjä,siis pesästä,
sellaisella kanalla ei ole tulevaisuutta.

Joskus kana munii nahkamunia,
kalkkikuori jää muodostumatta jostain syystä.
Olen nähnyt kanan lähes juostessaan
munivan sellaisen ja syövän sen kiireesti.
En ole huomannut sen vaikuttavan kuorellisten munien
kohteluun.

Joskus kana munia rätkäyttää orrelta
munan, sellainenkin on nahkamuna, näin oletan.
Semmoisenkin syövät.

Poikasille ensimmäiseksi ruuaksi annan keitettyä
munankeltuaista, sehän on niiden ravintoa jo munassa.

Siispä, onnea Heikille munan kera!

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Kauniita virheitä

Samaa kuorta,
virheellinen tuote.

Mielestäni niin ihania, nyt kun kanoja on näin vähän,
kaksi tai kolme munaa tulee sisälle taskussakin.

Se on mukava taskussa, lämmin, haalea joskus kylmäkin,
kuitenkin silkkiä. Hyvin kevyt puristusote ja
peukalo löytää heti nystyrät tai aaltoilevan kuoren ja
jää pyörittelemään munaa hiljalleen.

Siis taskussa.

Vapaasti kuviteltavissa,
marttamuna.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Arki tai ei, aamianen n. 20:lle

"Tavaran toimittaja" s.o naapurin lasten Mummo
toi kassillisen leipiä.
Toisilla on ja toisilla ei, ihmis-suhteita, joiden kiemuroissa,
joko elämme tai sitten emme.

Hänelle Siunautuu leipää,
niin mahtavia määriä että niistä ei selviä yksinäinen ihminen millään.

Minun kanani osaavat muuttaa ne muniksi.

Nuppu ei ole nälkäinen, söivät (ne 4) juuri ennen kuvan ottoa
purkillisen, hyvin edullista kissanruokaa.

Hän on vain esimaistaja.


Oletan sen olleen oikein hyvää, tässä viedään viimeisiä.



Hip hurraa!
Hannan munat pysyvät valkopilkkuisina.
Ovat myös kovin pyöreitä, sitähän ei direktiivit hyväksy.

En kerro sitä kanalassa.

perjantai 3. joulukuuta 2010

Musta kissa pimeässä

Pontuksesta on hauska olla piilosta minun kanssani kun
olen iltakäynnillä kanalassa.

Huomaan sen yks kaks vieressäni, kun yritän ottaa kuvaa
tai sanon jotain, Pontus pinkaisee jonnekin pimeyteen.
Kohta uudestaan...

"Munakori" mallia epävarma


Martta-äitin ja Äiti-Martan sekä Hannan munat.

Martta-munat ovat minun silmälläni katsottuna identtiset,
Hannan on tuo vaaleampi, näyttäisi että nuo vaaleammat pilkut
ovat tulleet jäädäkseen.
Pilkkujen pinta ei ole enää karkea.

Samankokoisia ovat kaikki, Hannan on vain pyöreämpi.

Toivoinkin kovasti että Hannan munat olisivat
sen verran erinäköisiä että ne olisi helppo ottaa vaikka
hautomakoneeseen.

Julmettu kiekuminen jäi päälle kun toivottelin
Hyvää yötä

perjantai 19. marraskuuta 2010

Hannan muna

Ensimmäinen

Alussa kanat voivat munia hyvinkin erikoisia munia,
yleensä ne yhdenmukaistuvat nopeasti (kamala sana).

EU:n säädösten mukaisia on vain osa.

Silloin kun minulla oli neljä munivaa kanaa,
tunsin niiden jokaisen munan: Ahaa, Desiree on jo muninut, tai
Miksihän Beatrice ei ole tänäänkään muninut!




Hanna voisi mielestäni olla oman tiensä kulkija ja munia
mustia, viiruisia, ruudullisia, ihan minkälaisia vain!

Standardi-munat ova toki kauniita, silti valitsisin
jotain omaperäistä kuvitusta, jos vain joku niitä munisi...


Lisäys lauantai-aamuna: klikkaa tuota Hannan munaa ja kuvittele se
sormiisi! Pehmeän rosoinen, kuin veistos!
tällaisen haluaisin antaa sokean käteen ja kertoa
maatiaiskanoista ja epäkuranteista munista.

Jos sanotaan, KANA, mitä tulee mieleen?

Sain shokin mentyäni kanalaan!
Kolme munaa pitkin kanalaa. Eipä ole tullut mieleenkään
viedä munimispesiä takaisin kanalaan kesän jäljiltä.

Yksi muna oli katon rajassa hyllyllä, siis Clintin Martta-äidin
munima. Toinen oli Urmaksen ja Äiti-Martan laatikossa.
Kolmas oli maassa, ja minä ihmetyksestä kankeana
RIKOIN sen.

Siis Hannan Pikkuista ensimmäistä ODOTTELEN.

Äkkiä pesät kanalaan.
Ne aiheuttivat suurta touhotusta ihan kaikissa,
alla kuvia laatikoiden tarkastamisista,
mahdollisesti myös vuorojen jaosta. Undulaatin alla olevaan
kaukaloonkin laitoin hätäseiniä.

Oli mahdoton kiire siirtämään blogiin tämä UUTINEN!



Urmas on ihmeissään


Clint ihmettelee äitinsä touhuja

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Tuli munasta mieleen...

Kauan sitten kun tein "maatiaiskana" työtäni,
tämän tapaisia lappuja syntyi jatkuvasti.

Tällä lappusella on mieleen tulleita asioita,
todennäköisesti tekeillä on ollut joku kirjallinen
työ jonka sujuminen on ollut vaikeuksissa.

Ajatus näyttäisi olleen: MUNA

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Kukkia Mammalle


Kukkia kahdelta syömään tulijalta


Taatusti tuoretta ja lähiruokaa.
Poikanen ei syö muniakaan.
Isoveli on kasvanut jo niin isoksi että
tunnistaa munissakin eroja, Hän syö
noin kolme munaa päivässä, ja ihmettelee
makueroja.

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Värejä

Lauantaiaamun ensimmäiset,
näetkö tuon kultaisen hohteen
munan kyljessä.
Siinä kohtaavat aurinko ja aarre.

(Entäs munastajan kynnet!)









Mustiako nämä kanat?
Se on ihan totta että valo tekee värit!

Minne minä menen, sinne hekin,
yritin viedä autotallin vintille
pussillisen pakasterasioita.

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Munakaappi


Ihan lavastuksena kaapissa on munia.
Tämän kaapin piti saada tehtäväkseen
munien säilyttämisen, silloin kun tilasin sen
nuorelta puuartesaaniopiskelijalta.
Elämä on kuitenkin palapeliä jossa avoimena on
vain muutama pala kerallaan.
Niillä on pelattava.
Siksi tästä tulikin voiton merkki,
minulta lahja minulle.