Poikasen ja Mamman Pääsiäisvalmisteluja

 Leipominen on ollut hauskaa

jokaisen kolmen pojan kanssa.

Lienee hyvin tavallista että 

kaikkein parasta

poikalapsista

on kuitenkin kuppien nuoleminen.

Kahvikakku Pätkis ja

Pirkka-lehden ohjeella rahkapersikkatorttu.

 Pikaruoho ohran jyvistä

ja kuoriutuvia tipuja.

Nämä ja vielä uunissa olevat

riittivät kahdeksi vuorokaudeksi.

Pullan menekki on

hirmuinen.

Kotiin lähtöä edeltävänä  päivänä

tein vielä passaa ja kulitsaa

pääsiäisaamuksi.

Siis me teimme :)

 Yksi päivä meni kodinulkopuoliseen virkistykseen.

Kävimme oikein valmiilla lounaalla ja

tietysti hieman Tokmannin

leluosastollakin.

 Tätä minä en osannut odottaa!!!

Minun lapsuuteni ja nuoruuteni yksi ongelma oli

luonnonkiharatukka.

Kuusikymmenluvun nuorelle se oli lähinnä

rangaistus, siitä säkkyrästä (afro) ei tehty sen ajan

 kampauksia, muistatteko kukaan, tupeerattiin ja lakattiin.

Äititytär oli pikkuisen taipuisatukkainen lapsena,

 kunnes neljätoista täytettyään Hän parkui:

TÄSTÄ TULEE SAMANLAINEN KUIN SINUN TUKASTASI!

Ei tullut ihan samanlainen, melkein kuitenkin.

Ja nyt, tässä keskimmäisen otsakiharat!

Viimeksi kun tavattiin ne olivat ihan suoria.

Tietysti maalattiin ruusuja muniin.

Haettiin pajunkissoja.

Luettiin Eemelin metkuja.

Käytiin myös valitsemassa kaupasta

syntymäpäivälahjaksi saatu polkupyörä,

vain ja ainoastaan kevään vihreä kelpasi.

Ja hän oppi ajamaan yhden päivän harjoittelulla

siis ilman apupyöriä.

Keittiöremonttiin emme osallistuneet!

Sitten koittikin jo Mamman surkuhupaisa

kotimatka. Saattaja olisi pitänyt mamman 

vielä vierihoidossaan.

Suuri Sunnuntai, Pääsinpäivä, Äijäpäivä

Jäi toivottelematta Hyvää Pääsiäistä, 

eihän se ole myöhäistä vieläkään.

Tänäänhän vasta onkin tuo Juhlapäivä.

Poikanen oli vailla hoitajaa. Mamma ei ollut järjestänyt

mitään erikoisempia piinaviikoksi, siis nopeasti

toteutettu lähtö onnistui.

Enpä aloitakkaan kertomustani alusta vaan lopusta.

Eläkeläisenä olen innostunut junamatkailusta.

Ainoa syy ei suinkaan ole -50% matkalipun hinnasta.

Äkkiäkin löytyy monia syitä: siisteys, hyvät penkit,

kahvila ja liikkumisen vapaus.

Erityisesti pienet tupluurit vaihtojen välillä.

Nyt olen hieman eksyksissä!

Voiko ihminen "allergisoitua" näinkin mukavalle 

matkustustavalle?

Mennessä minulla oli loppumatkasta rintakipua,

se toki säikäytti, mutta Ysätäväni Nitro auttoi hädässä.

Tulomatkalla, viikon kuluttua sama toistui!

ei auttanut ensimmäinen, ei toinen ja kolmaskin oli avuton.

Lähestyimme viimeistä junan vaihtoasemaa.

Kipu yltyi... hetkittäin jo ajattelin tästä matkasta

en taida selvitäkään.

Siirryin vaunusta junan eteiseen, viileämpään, sekään ei auttanut.

Kuopion asema tuli vihdoinkin, ympärillä olijat olivat

hätääntyneitä!

Minä myös...

Kuulin ambulanssien huutoa...

Erämies odotti minua seuraavalla asemalla ihmeissään.

Tunnustan: Kuopiosta pohjoiseen lähtevä juna

 oli 10 minuuttia myöhässä minun vuokseni.

Olen ollut yön kotona ja olen onnellinen!

Kenkä painaa, jalka ei. Lumi onkin sohjoa,
ei kestä kauan kun se valuu kevätvetenä
rinteen alla jokeen.

Korkeammalta näkee kauemmaksi.
Metsän asujien jälkiä ei näy,
lienevätkö kulkeneet varoen, jälkiä jättämättä.

Joutsenia on kuitenkin pienien sulien paikkojen rannoilla.
Muutama sinisorsa parikin niiden seurana.

Olin ihan unohtanut, koivut, koivumetsät, koivikot!
Metsällinen koivuja!!!

Kevään tekijä ja talonmies

Loman myöntäjä ja talonmies.
Isoimman suosiollisella avulla järjestyi
Mammalle lomaa Pääsiäisen pyhiksi.

Otan koneen mukaani jos vaikka ulkoilulta
jäisi aikaa edes käydä katselemassa kuinka muualla
pyhät sujuvat.

Antoisia kevätpäiviä kaikille!

Vielä jäi pikkuisen sulamatonta lunta Poikasen
kotipihaan. Onneksi on keinot millä selviää.

Pääsiäisen aika 5

Nyt on Pääsiäinen. Hyvää Pääsiäistä Teille Kaikille!

Yöllä oli tapahtunut kummallisia asioita lapsuuden kodissani, pöydille oli ilmestynyt iloisia, keväisiä liinoja, narsisseja maljakoissa, rairuoho-vadille oli ilmestynyt edellisen vuoden tuttuja tipuja ja aina joku uusikin. Kammarista (nyk. olohuone) oli tuotu keittiöön pieni nojatuolinvieruspöytä ja se kaikki ihana mitä siinä oli, oli minulle, suklaamunia, pääsiäirakeita, kortteja joita posti oli tuonut ja tietysti joku KIRJA. Lapsuudessani ei varmaan ollut yhtään juhlaa jolloin en olisi saanut kirjaa tai kahta tai...

Tämä tapahtui siis aamukahviaikaan, sen jälkeen on muistissani tauko.. (se kirja).
Sen jälkeen muistan kirkossa käynnin, se oli helppoa, asuinalueellamme oli ns. rukoushuone, muista siellä pidetyn vihkiäisiäkin ja kerhoja. Se oli tosi lähellä, naapurissa. Eikä kirkkokaan ollut surullinen tänään.

Koko päivä oli iloista touhua, käytiin kylässä, kävi vieraita, ystävien kanssa sai olla ulkona ja sisällä.

AINA PAISTOI AURINKO, OLTIIN YHDESSÄ, EI TAPELTU, SYÖTIIN KARKKEJA, OLI KESÄMEKOT PÄÄLLÄ, KESÄKENGÄT JA NILKKASUKAT JALASSA, JA KOHTA OLISI VAPPU JA SAATAISI ILMAPALLOT JA MUNKKEJA.....

Tietysti oli näin, tai ainakin minä muistan ihan selvästi näin!

Pääsiäisen aika 4

Tänään on monenlaista tekemistä ja kaikki on vielä levällään.
Ajattelin että tekisin, melkein ei mitään, mutta ei ollut silmät vielä aukikaan kun tulin katuma päälle. Vaikka vietänkin tämä Pääsiäisen yksin, mikä se semmoinen juhla on ettei mitään juhlahyvää ole itselle tarjota!

Siis; jääkaapissa on vuahti (vaahtoavaa) kermaa, creme frichea, voita, kermaviiliä.
Muita tarpeita; MUNIA (totta kai tuottajalla:), sokeria, rusinoita, kuivattuja hedelmiä.
Yksistään passa vaatii kaiken tämän.

Kulitsaan on tarpeet, siihen riittää tavalliset pullatarpeet, ainesuhteissa vain eroa.

Kohta lähdemme Mummoisen Ystäväni kanssa vielä kaupassa käymään.

Lupaan palata tänne kiireisenä, pullalta tuoksuvana, nenä jauhoissa, varmaan useammankin kerran tänään.

Lapsuuden oppeja sekin että Pääsiäinen ei ole vielä minulle tullut, se alkaa vasta huomenna.

Tämä on valmistautumista...

Pääsiäisen aika 3

Anteeksi! Eilinen touhotukseni kostautui, kadotin "Pääsiäisen aika 1" tekstin täältä, yritän saada sen takaisin.

Pitkäperjantai oli lapsille kurja päivä. silloin ei päässyt ulos eikä missään tapauksessa kenenkään kotiin. Aikuisten tekemisistä en muista, ainakaan ei käyty kylässä eikä käynyt vieraitakaan.
Siitä olen ihan varma että meillä luettiin. Se oli varma asia etten itse haikaillut ulos, minulle tuotiin lukemista, sitä tuotiin muutenkin usein kun huomattiin että aloin käyttää aikuiste kirjahyllyä.
Muun muassa Kodin suuri lääkärikirja pantiin lukkojen taakse sairastamiseni kummallisiin tauteihin lisääntyi. Salainen suosikki oli kauan valokuvin kerrottu kertomus erään naisen joutumisesta Afganistaniin (!) vaimoksi ja hänen pakenemisestaan sieltä.

Usein (nyt tuntuu siltä) parhaan keverini syntymäpäivä sattui pitkäperjantaiksi, silloin niitä ei vietetty, kurja juttu. Yksi kiertotie kuitenkin löytyi, kotini oli kahden perheen talo,se tavallinen kolme kerrosta, kellarikerros keittiökerros ja yläkerta. Alin kerros oli kokonaan yhteinen, siis istuimme kellarin rapuissa ja... kaipa vai juteltiin.

Siis pitkäperjantai oli lapsille piiiiiiitttkkkääää.

Olinpa unohtaa, tietysti käytiin kirkossa. Mustat kirkkotekstiilit olivat niin surullisia. Minullahan oli jo pienenä omakohtaisia kuoleman tuomia kokemuksia.

Huomista kannatti kuitenkin odottaa.

Pääsiäisen aika 2

Nyt jälkeen päin ajatellen lapsuuteni ei ollut pitkä, se oli suorastaan lyhyt. Muistini alkaa selkeästi noin neljä vuotiaana kerätä peräkkäisiä asioita yhteen. Aikaisemmat muistot ovat irrallisia kuvia. Niin kai kaikilla lapsilla, vai?

Juhlat: joulu, pääsiäinen, itsenäisyyspäivä ja juhannus, niillä oli oma muotonsa, pieniä muutoksia muistan kuitenkin. Pääsiäinen alkoi kiirastorstaina. Työpäivän päätyttyä alkoi valmistelu, juhlahan olisi vasta sunnuntaina. Siivouksesta en muista mitään, (en oikein vieläkään).

Huomennahan ei tehtäisi mitään, se päivä oli varmaankin vuoden ainoa päivä sille ei minkään tekemiselle. Meillä oli iso keittiö minun leikkini oli Suuren ovaalin muotoisen raskaan ruokapöydän alla, silloin kun keittiössä touhuttiin. Siis äitini, molemmat, tekivät valmistelutöitä.

Perheeni oli hieman keskiverrosta poikkeava, minulla oli kaksi äitiä. He lauloivat paljon keittiötöitä tehdessään, yhdessä.

Pääsiäisen aika 1

Kuinka toisin esille sen mitä minulle on Pääsiäinen?

Minulle olisi mieluista kertoa lapsuuden pääsiäisistä tietysti kuvien kera, se on kuitenkin mahdottomuus, lapsuuteni kun sijoittuu sinne viisikymmenluvulle, kotonani ei ollut kameraa. Ainoat kuvat ovat päässäni, muistissani.

Tiedän sieltä jääneen kuitenkin tapoja jotka kulkevat mukanani, osana kaikkia pääsiäisinäni.

Yritän etsiä niitä jotenkin, jostakin jaakaakseni niitä Teidän kanssanne.

Siis oikein Hyvää Pääsiäisen odotusta!

Rairuoho oli kylvetty vadille, se oli kasvamassa keittiön piirongin päällä. Muunlaisia koristeita ei ollut vielä kiirastorstaina esillä. Olin kuitenkin saanut suklaamunan, kukapa muistaa kenties useammankin. Niissä oli aina pieneen silkkipaperipalaseen kääritty sormus.