Pulska lapsi, minä olin sellainen.Viisikymmenluvun alkupuolella
se oli hyvin myönteinen asia, olla pulska.
Sota oli vielä niin lähellä, äidit olivat olleet vuosia
huolissaan lastensa ravinnon saannista.
Pulskuus on kohdallani jatkunut, taitaa mennä hautaankin
tämä mato rasvoineen.
Mitä lienee Ellinooran mielessä pyörinyt, mutta
lihavia ovat pojat.
Hyvä että silmät pääsevät aukeamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti