Menneen vuoden varrelta...

Puita puita ja puita!

Olen katsellut kuviani vuoden ajalta,

kovin puisevalta elämämme näyttää,

tässä yksi työmaakuva jossa minäkin 

tein ihan oikeasti töitä...

Enimmäkseen paikkani on kuitenkin ollut karsinta ei

kaatotöissä. Tiheässa kuusikossa varjoon jääneissä 

puissa löytyi monta jo käytöstä poistunutta yksiötä.

Saha ja sahurin turva-asu juuri sopiva lahja

kansaneläkeiän saavuttaneelle!

Äitityttären perheenlisäys, kuuden pojan lisäksi,
nyt on tyttökin! 

Minimaalista liikuntaa

 Äkkiä tapahtunut pakkasten muuttuminen

vesikeliksi sai kaksi joulunjälkirauhaan melkein

tottunutta eläkeläistä ryhdistäytymään.

Hyvinkevytrakenteiset polttopuuhäkit oli pelastettava

lumikuorman alta.

Hän lapioi ja minä jännitin kestääkä katot vai ei.

Olen ollut pienestä pitäen ahkera kaikkeen valmistautuja, 

ihan mahdottomiinkin tapahtumiin.

Tässä kohti mietin kovasti: Jos katto pettää nyt pitää tarkastaa

miehen vammat, tehtävä mitä tehtävissä on, soittaa apua, 

jos pärjätään kahdestaan ensiapuoida mies.

Auttaa hänet kelkaan (!), käynnistää sen moottori. kääntää se ja

ajaa autolle. Irrottaa peräkärri autosta, jättää kelkka ja pk tienvarteen,

keluta mies autoon, ajaa!!! niin minne???

Olemmehan nyt Kuopiolaisia, tosin sinne on tästä n. 70km...

Kun olin ajatuksissani tässä kohti, lopetin valmistautumisen ja

nöyrryin pyytämään:

Hyvä Taivaan Isä auta miestä katolla pysymään ja vahvista

tuon hökötyksen seinärakenteita!

Seinät kesti ja katto.

 Hieman ennen tuota tapausta kiertelin katselemassa toissa kesänä

istutettuja kuusen lapsia. Kovaa on näidenkin pienten

alkutaival. Syksyllä yritin tallata taimien ympäriltä kesän aikana

kasvanutta heinikkoa moni jäi silti niistäkin avun ulottumattomiin.

Läksin edeltä tarpomaan, kyydillä lopun!

Syyslomaa ja syystyötä

 Syysloma tuli suureen ikävään meille molemmille.

Satoi lähes jokapäivä, vettä. 

Meitä kahta se paljon haitannut, sen lähempänä

oli mukava olla.

Nukuttiin vierekkäin, luettiin satuja, saunassakin kahden,

ei toista ilman toista.

Esikoululainen on jo iso poika, pienet ja isot ajatukset 

alkavat muistuttaa isojen veljien ajatuksia.

Pikkupojasta on jo luovuttava

ja niistä ihanista ajatuksista mitä pienten elämä on pullollaan.

 Keskimmäinen on jo reilusti mammaa korkeammalla tasolla.

Pituutta on tullut huimasti aika moisiin "tyhmälän töihin"

mielikuvitus vielä kuitenkin viettelee.

Tukka on kihartunut hurjasti, alkaa muistuttaa

mamman tukkaa saman ikäisenä.

"Ei haittaa", sanoi Hän.

Äitiänsä haittasi ja mammaakin.

 Kotiin tultua pääsimme taas tavallisiin metsätöihin,

tänä syksynä se on ollut metsään ajoa ja

sinne uupuvan koneen korjautöitä.

tässä peräkärrin renkaan vaihtoa.

Nuotio on tehty kuitenkin joka kerta

ja paistettu makkaraa, Peikolle ei kuitenkaan kelpaa

 enää enää nämä halvemmat laadut!